Huoltotauko

Polkumasiina lähtee nyt huoltoon, joten tammikuun pinnasaldo 37 tuskin enää kasvaa. Ellei sitten kotipihaan tipahda joku mukava laji, kuten esim. pähkinänakkeli...Pinnamäärä on paras kautta aikain, mikä johtuu siitä, että olen vuorotteluvapaan ansiosta pystynyt retkeilemään valoisaan aikaan aina kun säät ja mielentila ovat sen sallineet. Vuorotteluvapaan yksi tavoite onkin täyttynyt: ulkoilua talvipäivinä mahdollisimman paljon.

Ekopinnailussakin sopii sanonta: nälkä kasvaa syödessä. Vaikka lintulajeja on kertynyt ihan mukavasti,enemmänkin olisi tehnyt mieli. Eniten ihmetyttää se, että matkamittarissa on 214 km eikä kohdalle ole sattunut yhtäkään fasaania! Kotimetsikössä ei ole tänä vuonna viihtynyt (vielä?) pohjantikkaa, ja Pinomäen hiiripöllökin tuntuu näyttäytyneen kaikille muille paitsi meikäläiselle. No, toisaalta, lehtopöllön löytyminen nukkumapuusta kotimetsikössä oli kyllä todella hyvää tuuria! Kiitos rääkyvien närhien. Valokuvia ottaessa vain kävi niin, että se yksi askel sivulle, jotta kuusen oksa ei olisi ollut tiellä, oli pöllölle liikaa. Mutta näkyy tuosta piilottelukuvastakin, kuinka kaunis lintu on!

Ulkoiltu siis on, ja nautittu ihanista talvisäistä.  Maisemat ravitsevat nälkäistä retkeilijää, kun vain muistaa pysähtyä niiden ääreen. Päivät pitenevät, tintit laulavat jo tityytä ja tikat rummuttelevat. Öisin kuu luo tunnelmaa, ja hyvällä onnella saan ehkä vielä kuulla pöllöjen keväthuutelua.