Ei pauku pinnat, ei sitten niin millään. Olen nyt tehnyt pari nollareissua, ja tänään aloin jo tosissani epäillä kuuloni terävyyttä. Metsissä kun ei vaikuta olevan linnun lintua. Jos oikein tarkkaan höristelee, saattaa kuulla auringon sulattavan männyn oksilta lunta tai hongan kolinaa, mutta esim. kaikki tintit ovat olleet poissa - tai ainakin hiljaa. Ehkä olen oikeassa paikassa mutta väärään aikaan - tai sitten olen jo alkujaan väärässä paikassa.
Sää oli silti tänään aivan hastuttava, aurinko helli ulkoilijaa.
Ruskilankoskella havaitsin kuitenkin jotakin joessa. Uivat korvat! Tarkemmin katsottuna erottui korvien kantajakin. Valkohäntäkauris oli avantouinnilla! Olipa vain valinnut aika virtaavan paikan.
Seurasin talviuimaria jännityksellä ja pohdin, pitääkö pian kutsua palokunta apuun.
Kauris ui kuitenkin virran mukana määrätietoisen näköisesti toiselle rannalle ja pääsi kevyesti jäälle. Sitten se kapusi rinteen ylös eikä näyttänyt lainkaan väsähtäneeltä. Olikohan se tehnyt ylityksen joskus ennenkin, niin helpon näköisesti se sujui.
Tältä reissulta siis uusia pinnoja - nolla! Fasaanitkin on hukka syönyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti