Edellisessä virtavästäräkkijutussa mainitsin toisesta "odotusprojektista", josta tulisin kertomaan kun aika on kypsä. No, ajasta en tiedä, mutta minä olen kyllä mukavasti kypsynyt näitten piilottelutaitureiden kanssa! Joskus mietin, että ellemme olisi tuona toukokuun aamuna pelästyneet toisiamme, ei olisi tarvinnut aloittaa sen jälkeisiä päiviä joka-aamuisella lampitarkkailulla...joista suurin osa on päätynyt "ei havaintoa" - merkintään.
Niin, siis 4.5. kuljeskelin tapani mukaan Liikistö - Pappilanlampi (virallisesti kai -järvi, mutta en ole koskaan kuullut paikallisten sitä nimeä käyttävän) - vapaa-ajankeskus - terveyskeskus - Pappilanhaka -reitillä. Ei mitään ihmeempää. Ajattelin leikilläni, että kyllä jo näin ahkeralle retkeilijälle voisi joskus joku namupala lampeen tipahtaa. Sopisihan tuohon vaikka liejukana!
Olin jo paluumatkalla, eikä taaskaan mitään. Höh. Onhan tuossa joskus ollut mandariinisorsakin (jonka silloin missasin)!
Krääk! Kauhea huuto! Hyvä etten kaatunut pelästyksissäni. Ehdin nähdä lähes jaloistani lehahtavan jotain mustaa ja punaista, pitkäjalkaista. Tajusin heti että se oli rantakana. Eikä siinä vielä mitään, lammelta vastattiin! Sitten näin linnun uimassa kovaa vauhtia kohti ruovikkoa, sinne minne toinen oli lennähtänyt.
Liejukana! Kaksi!
Näinköhän niillä olisi pesintäaikeita? Wau. Porin seudulla pesintä on harvinainen, Ulvilassa ei liene koskaan ollut?
Siitähän se sitten alkoi "stressi", kun piti käydä varmistelemassa asiaa. Kun näkee jotakin sellaista vilaukselta, mitä ei ennen ole nähnyt, alkaa jossakin kohtaa epäröidä omaa havaintoaan.Seuraavat päivät pistivät epäilemään edelleen lintujen määrää: jos sain havainnon, sain vain yhdestä linnusta kerrallaan. Vasta viikon päästä kuulin äänen ruovikosta ja samaan aikaan näin toisen kanan uimassa toisaalla. 11.5. näin emon vievän pesäntekoaineita tiettyyn kohtaan. Selvä, toistaiseksi toivoa on pesinnästä. Lienee viisasta olla havainnosta hissukseen ja antaa pesimärauha.
Linnutkin olivat hiljaisia. Olin kuvitellut että soidinaikaan mölyä olisi ollut enemmän. Ehkäpä olivat löytäneet toisensa jo muualla eikä enää tarvinnut siitä sen suurempaa ääntä pitää?
Lueskelin tietoja liejukanoista, ja räknäsin, koska voisi olla "laskettu aika". Opin, että lajilla on yleensä kaksi poikuetta kesässä, ja että isä ottaa poikaset hoiviinsa sitä mukaa kun syntyvät. Myös vanhemmat poikaset hoitelevat nuorempia sisaruksiaan. Kivaa, kohta niitä voisi alkaa näkyä!
Mutta ei. Tuli kesäkuun puoliväli ja aloin olla jo varma, että pesintä on epäonnistunut. Saattoi mennä useita päiviä ilman minkäänlaista havaintoa. Ei aamulla, ei päivällä, ei iltamyöhään. Jatkoin silti sitkeästi tarkkailua ja istuin tunnin - kahden pätkiä paikoillani pusikossa piilotellen. Tässä vaiheessa en enää elätellyt toiveita lintujen kuvaamisesta, riittäisi kun saisi kerran edes kunnolla kiikarilla katsella. Miten ihmeessä joku pystyy ottamaan näistä lymyilijöistä kuvia?
Sitten se tapahtui! Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina alkoi ruovikosta kuulua tuttua, vienoa pulputtelua. Ääni eteni ruovikossa pikku hiljaa kohti varastosta kaivettua Pori Jazz -tuoliani. Ruo'ot heiluivat ja ääni kulki parin metrin päässä istumapaikastani. Mutta mitään ei näkynyt! Ei vaikka kuinka tihrustin.
Päätin olla ovela ja siirryin varovasti odottelemaan kanoja niiden tulosuuntaan, paikkaan missä veteen on parempi näkyvyys. Olin ottanut äänettömän pokkarini mukaan, koska pelkäsin lintujen pelästyvän lainakameran sulkimen ääntä. Kädet tutisten istuin hiiren hiljaa valmiina videoimaan.
Ääni eteni. Ja näin ne! Kaksi tai kolme poikasta ja molemmat emot vilahtivat editseni. Jee! Katsoisin myöhemmin tarkemmin videosta.
Kilistimme kotona perheenlisäykselle. Katsoin videon. Voi ei. Pelkkää vettä ja vesikasveja!
Pakko kyllä yrittää uudestaan, nyt kun tiedän lintujen reitin.
Yritys on edelleenkin yritys. Seuraava video tallensi pari poikasta ja emon, mutta enimmäkseen rantakasveja, risuja ja vettä. Saatoin kuitenkin nähdä, että lapsimäärä oli kasvanut kuuteen! Sitten taas hiljeni. Missä ihmeessä ne liikkuvat?
Jatkan siis piilotarkkailua, ja odotan kuinka suureksi lapsikatras oikein kasvaa. Opusten mukaan liejukana voi tehdä 5-11 munaa. Onpahan siinä istuskellessa ollut aikaa tutustua alueen linnustoon, ja antaa pikkulinnuille (esim. kuvan nuorelle punarinnalle) pohdittavaksi, mikä on tuo heinikossa istuva, huokaileva ja välillä itsekseen jupiseva vihreänruskea olio.
Ja jos joku saa näistä lieju-veijareista kunnollisen kuvan, niin suuren suuren suuret onnittelut!
