sunnuntai 28. helmikuuta 2016

The Gambia 22.1. - 6.2.2016, osa 1: Hotellin lintuja

Olimme yrittäneet jo kahdesti aiemmin"Afrikan luontoretkelle", mutta matkanjärjestäjien peruutusten vuoksi suunnitelmamme olivat vesittyneet. Keniassa kun alkoi olla turhan levotonta ja Länsi-Afrikan maat (ei kuitenkaan Gambia) kamppailivat ebolan tuskissa. Mutta nyt onnisti!

The Gambia on mielenkiintoinen suikale Gambia-joen molemmin puolin ja Senegalin sisällä.  The siksi, että maata ei sotkettaisi Sambiaan (näin kertoi opas nro 1) tai että ymmärrettäisiin nimen tarkoittavan muutakin kuin vain Gambia-jokea (opas nro 2). Gambia on manner-Afrikan pienin maa, mutta sillä on tarjottavana luonto-, ja varsinkin lintuystävälle, suunnattomasti hienoja elämyksiä.



Linnustus ei ollut lomamme päätavoite, joten valmistautuminen siihen jäi aika vähille. Lintukirjan olin sentään hankkinut.


Ja sitten asiaan!  Gambiaa kutsutaan lintuharrastajan paratiisiksi - enkä yhtään ihmettele.  Jopa hotellissamme (Senegambia Beach) oli oma lintuopas! Asiansa osaavia luonto- ja lintuoppaita oli saatavilla helposti virallisista opastuskeskuksista tai Gambia Bird Guides Association- järjestön kautta, joka "päivysti" mm.Kotun hotellien läheisellä lintuhavainnoitisillalla. Toki seuraan lyöttäytyvistä paikallisistakin olisi löytynyt joka tarpeeseen oma opas, jos olisi siihen lankaan mennyt. Nämä "oppaat" olivat hyvin taitavia arvioimaan turistin olemuksesta mitä tämä kulloinkin oli vailla. Kamera ja kiikari olivat varmoja houkutteluvälineitä, ja tarjouksia jos jonkinmoisista retkistä, virvokkeista ja opastuksista vyöryi niskaan musertaen toiveet rauhallisesta havainnoinnista. Pyrimmekin liikkumaan rannalla ja hotellin lähistöllä yleensä varhain aamulla, jolloin "oppaat" vielä uinuivat ja ilma oli viileämpi.


Ensimmäinen lintuhavainto hotellilta oli isopunatasku, jota puutarhatyömies kutsui Afrikan robiniksi. Näitä "robineja" oli pelkästään hotellin alueella runsaasti. Ne - kuten muutkin linnut -  käyttivät hyödykseen alueen kastelujärjestelmää  kylpien lätäköissä ja juoden vettä.


Afrikanvariskin puhdistaa valkopaitansa treffejä varten?




Hotellilla ruokittiin huppukorppikotkia ja haarahaukkoja
päivittäin. Kotkille maahan, haukoille ilmasta siepattavaksi.  Mikäs siinä sitten oli elellessä: ateria päivittäin, juomat päälle, lopuksi kylpy altaassa ja sitten kuivattelu auringossa.





Puhtain poskin on helppo hurmata (?) - nuorella linnulla vielä vaaleanpunertavin sävyin.

Ensimmäisenä aamuna hämmästelimme paikallisia aurinkovarjoilla kyttääviä ruoan anastajia. Ne eivät suinkaan olleet varpusia tai puluja, bulbuleita tai variksia, vaan




nautojen seuralaisina paremmin tunnettuja lehmähaikaroita! Niitä oli kiva tarkkailla myös aurinkotuolista, kun ne keikuttelivat hauskasti päätään ennen hyönteisen nappaamista ruohikolta.


Aurinkotuolista näki myös kaikkea muuta mukavaa, kuten



pitkäpyrstökottaraisia (kuvat eivät tee oikeutta linnun upeille, valossa säihkyville väreille),


afrikankukaaleja,


kyläkutojia,


pronssimanikkeja,


ruusupeippoja,


harmaatokoja,


mustasieppoja,


palmukyyhkyjä,


 afrikantäpläkyyhkyjä,



valkosuomutimaleita ja


varaaneja!

Piti olla myös tarkkana, ettei jättänyt parvekkeen ovea auki, sillä muuten saattoi saada vieraaksi näitä karvaisia sukulaisia.



Siinäpä sitä alkuperäisasukkaalle ihmettelemistä kerrakseen: mikä on tuo valkoinen ja karvaton apina?


Hotellialueelta löytyi kaikkiaan yli 30 lintulajia. Lähilenkkeily kartutti listaa saman verran - siitä osassa 2.