Kyllä täytyy olla nopea nykyään jos aikoo talven lumista nauttia!
Vaikka lunta oli jo kertynyt josain vaiheessa saappaanvarteen saakka, plussakelit vähensivät hankea joutuisasti. Ehdin hiihtää tasan kerran. Juuri sen verran että huomasin ostaneeni vääränlaiset mononsuojat. Tietysti! Ei olisi pitänyt uskoa myyjää, joka informoi villasukkakerrosten olevan vanhanaikaista, nykyään kun laitetaan lisälämmikettä monon päälle! Mutta kukaan ei kertonut, että suojat pitää hankkia monomerkin mukaan! No, ensi talvena sitten uusi yritys.
Alkutalven linnustusretket jäivät hieman vähille, koska kelit tekivät pyöräilystäkin turhan extremeä. Sitä paitsi, eipä tuota ollut juuri valoisaan aikaan edes mahdollisuutta, töissäkin oli käytävä. Ruokinnalla jännäsin, miten punarinta selviää talvesta. Hyvin selvisi, ainakin tähän asti.
Lähimetsään olen odotellut viime syksystä lähtien pohjantikkaa, mutta tänä talvena on löytynyt vain aiemmin kuorittuja kuusia. Jostain syystä myös käpytikat puuttuvat. En ole havainnut pihastani nakuttajaa vielä kertaakaan! Iloinen ylläri oli kuitenkin pikkutikka, joka löytyi uuden hautausmaan tienoilta.
Muut sitkeästi hakemani lajti olivat turkinkyyhky ja - fasaani! Turkinpulut pitävät reviiriä samoilla seuduilla Ulvilan Nummelassa vuodesta toiseen, joten luulisi niiden löytymisen olevan suhteellisen helppoa. Saati fasaanin! Tuli tuota kuntoilluksi viikonloppuna jos toisena ennen kuin nämä lajit näyttäytyivät. Varsinaista piilosilla oloa!
Muut alkutalven ekopinnat (42 kpl) olivatkin sitten suhteellisen tavanomaisia. Mustavaris oli kiva havainto, en ole Ulvilassa aiemmin talvella sitä nähnyt.
Sitten helmikuun viimeisellä viikolla tuli kevät!
Joutsenet saapuivat Vainiolaan.
Kevät pistää liikkeelle myös..
...ja ketun. Repolainen juoksi melkein suoraan syliin..
..kunnes voimakas etelätuuli kaatoi pyöräni.
Tervemenoa - ja kiitos elämyksestä! Nyt nenät kohti uusia makupaloja!
