torstai 22. marraskuuta 2012

Taas hiiripöllö!

Kyllä nyt on tingittävä myös kilometrimäärästä tälle vuodelle, sillä en millään kykene polkemaan enää runsaassa kuukaudessa yli 300 kilometriä. Tavoite olkoon siis 2700.

Tätä lähdin toteuttamaan taas kerran niin ankean harmaassa kelissä, että kaikki piristykset olisivat tervetulleita. Kuten se kotka, jota en osannut määrittää - luultavimmin oli kuitenkin merikotka. Tihrusta nyt sitten tässä säässä!

Mutta ylläri ylläri. Pinomäessä kökötti langalla - hiiripöllö! Ja oli niin kiva, että antoi kuvata itseään aivan alapuolelta.


Isolepinkäinenkin kävi sitä "tervehtimässä", mutta äänestä päätellen viesti ei ollut kovin ystävällinen. Liekö moittinut tunkeutumisesta eväspellolleen?

Kaveria oli mukava tuijottaa silmästä silmään. Onkohan senkin mielestä kivaa olla pöllö?


maanantai 19. marraskuuta 2012

Kuraa!

Pyöräily pelto- ja metsäteillä harjoittaa totisesti näillä keleillä sekä polkulihaksia että tasapainoaistia. Viime yönäkin satoi taas lorisemalla! Kun lämpötilakin pysyy lähempänä kymmentä ja työkoneet kyntävät pehmeää maapohjaa, ei ole toivettakaan paluusta puhtain puntein.


Ollapa kevyt metsäkauris!


Tai lintu! Vainiolan pelloilla 500-päinen joutsenparvi ei näytä kurakeleistä piittaavan. Tai ehkä se juuri siksi onkin vielä maisemissa. Kun pakkaset koittavat, maasta on hankalampi nyhtää ravintoa. Valokuvaan ei mahtunut kuin osa, ja kolmisenkymmentä kanadanhanheakin piilottelee kauempana.


Kotitiellä vastassa oli sitten puunkaato-operaatio.



Taitaa siis kohta olla kototiekin kuravelliä...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Marraskuun maisemissa

Lumi on poissa. Nyt onkin sitten palattu taas "normaaliin" länsirannikon säätilaan. Jopa ylinormaaliin, sillä mittari näyttää +6 astetta, mikä on marraskuun aamulle aika paljon. Tuulee myös navakasti. Usean harmaan päivän jälkeen aurinko saa minutkin liikkeelle.

Ajattelen pyöräillä Ulvilan Massin majalle "takakautta", Hormiston peltotietä pitkin.

 

Tien viereen on hiljattain rakennettu uusi linja, joka sai heti joutsenten onneksi mustat pallurat varoittamaan vaarasta.

Peltoaukealla on muuten hiljaista, mutta tuuli tuivertaa korvaan marrashuminaa. Pari ulkoilijaan reippailee vastaan, mutta muuten pelto vaikuttaa tyhjältä.

Pyöräilen vastatuulessa Massin mäkeä kohti. Mutta kas, edessä on umpikuja:  kyltti "ajoneuvoilla ajo kielletty - ei koske huoltoajoa" tönöttää reitillä.  Olisikohan huoltoajoa, jos huoltaisi itseään ja kävisi majalla kahvilla (epäilen kyllä että se ei ole näin viikolla auki?). Tai ainahan voisin taluttaa pyörää, sehän on sallittua? No, vierestä kääntyy metsäautotie, jonka tutkiminen kiinnostaa sitten enemmän, ja käännyn sinne.

Se kannattaa, sillä edessä tepastelee pyy. Harvemmin sitä saa seurata noin pitkään ja hyvin näkyvillä, yleensä sen vihellys vasta paljastaa olinpaikan. Mainion suojavärin ansiosta sitä onkin sitten vaikea keksiä puuston seasta.Tai tästä valokuvasta...

No, tämäkin tien pätkä päättyy ympyrään, jotan palaan takaisin peltoaukealle.  Varjot ovat aika pitkiä tähän vuodenaikaan ja tällä leveysasteella. 


Lisäksi tuuli yrittää puskea vinoon horisontin...



..ja ladon.

Paikalla lentelevää tuulihaukkaa viima ei haittaa, vaan lintu näyttää nimensä veroisesti taitonsa räpytellä paikoillaan  puuskista huolimatta. Minä sen sijaan en kykene näyttämään taitojani sen valokuvaamisessa, vaikka lintu on tarjolla aivan pääni päällä. On se vaan niin vaikeaa löytää lentävä kohde, varsinkin kun kamerassani ei ole lainkaan tähystintä ja lintua pitää hakea näyttöruudun avulla kirkkaalta taivaalta. Joten saatte nyt vain kuvitella linnun hienosti lekuttelemassa marraskuisessa auringossa.

Jatkan sitten matkaani vielä Vainiolan pelloille. Siellä on majaillut 300-päinen joutsenjoukko.   Ja näkyy majailevan edelleenkin. Kuvaan mahtuu vain pieni otos. Joukossa on myös kanadanhanhia. Ja pieni roska vasemmansa reunassa olevan olevan sateenkaaren (!) päällä on lokki!


Ja sitten kotiin hienossa myötätuulessa!