sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Hiiripöllö ja muuttohaukka

Viime syksynä hiiripöllöjä tuntui olevan tarjolla siellä sun täällä.Tänä syksynä ensimmäinen mukavan pyöräilymatkan päässä (8 km) oleva lajin yksilö oli ilmoitettu viikolla Ulvilan Kuorilasta.Ajelin paikan ohi autolla perjantai-iltana - ja pöllö istuskeli langalla!  Niinpä lauantaiaamun ulkoilu suuntautui tietysti kohti Tampereen valtatietä!


Kiertelimme pyöräilykumppanini kanssa tien vartta ja olin sitten näkevinäni kuusen latvassa paikalla olevista sepelkyyhkyistä poikkeavan linnun. Piti päästä lähemmäs.


Kiipesimme lopulta kalliolle, josta näkyi hienosti joka puolelle - vaan ei pöllöä.


Kauniin valoisa puu toi iloa, pöllö kun jäi näkemättä.

Käännyimme kohti kotia.


Ja kas - kukas se siinä! Pöllö ei suostunut pyynnöistäni huolimatta kääntymään kohti, enkä päässyt lähemmäksi. Mutta kiikareilla oli mukava kaveria katsella.


Sunnuntaiaamuna ulkoilukohteena oli Vainiola ja muuttohaukka - sellainen on siellä jo nähty.  Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta, mutta muita lintuja oli kyllä liikkeellä: hanhia,  kapustarintoja, lokkeja, kiuruja, hemppoja, kirvisiä, kivitaskuja ..


..ja kurkia.


Tämäkin siivekäs saattaa näyttäytyä Vainiolassa.


Illalla tein toisen reissun. On se nyt kumma jos muuttohaukkaa ei näy vaikka pelto kuhisee sille ruokaa! Tunnin odotus syksyisemmäksi muuttuneessa viimassa toi palkkion - hip hei ja hurraa! - ja jalohaukka lennähti pellolle. Yritti hiipiä peltoa pitkin lokkiparven luo, vaan varis-mokoma ilmiantoi sen.  Lokit kaikkosivat - ja haukalta meni eväät. Lintu lähti vähäksi aikaa pois kunnes palasi kauhusta huutavan kapustarinnan perässä. Seurasi armoton takaa-ajo ja kapustarinnan taitavat väistelyt, ja niinpä vain kahlaaja päihitti haukkojen kunkun! Olisi nyt vähän kömpelömpää lintua kokeillut!

Ekopinnatavoitteeni 170 lähestyy mukavasti, enää kaksi puuttuu.

167. hiiripöllö
168. muuttohaukka






sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Suohaukkoja

Retkikohteeni Toukari muuttuikin kotipitäjän Vainiolaksi, kun luin Tiira-havaintojärjestelmästä, että Ulvilassa oli havaittu arosuohaukka. Mitä siis lähteä merta edemmäs kalaan!


Ensin tarkistin Pappilanhaan. Sinisorsat pyllistivät tirkistelylleni.



Turkinkyyhky säikäytti rääkäisyllään - ei voisi kyllä kuunaan uskoa, että pulusta voi lähteä niin karmaiseva ääni! Se laskeutui sille samalle valotolpalle, jossa on oleillut yksin tai kaksin viime aikoina. Sitten lintu alkoi kujertaa sitä tutumpaa säettä. Komeat syyssäätkö pistävät soidintuulelle? 


Hakanpään -Vainiolan pelloilla lepäsi aamurauha ja upean kypsä vilja.

Kiipesin sitten pienelle mäennyppylälle - sellainenkin peltojen keskeltä löytyy! - ja huomasin sänkipellolla kaksi lintua. Kaukoputkella näkyi, että toinen oli sinisuohaukka ja toinen - arosuohaukka!  Vertasin opaskirjan kuvaa ja lintua: täsmää!!  Laitoin tekstiviestin kuitenkin myös eiliselle havaitsijalle, maininnalla, että jonkun viisaamman lienee vielä syytä varmistaa asia.

Pyöräilin siis varmuudeksi vielä vastakkaiselle puolelle, missä ladon tausta olikin jo miehitetty. Paikalle saapui osaavia lintuharrastajia, jotka määrittivät linnun -  niittysuohaukaksi. No, hieno niinkin! Opinpahan taas, että pitää osata katsoa oikeita tuntomerkkejä. Olin tutkaillut istuvan linnun pään kuvioita, kun parempi erotuskohta olisikin ollut siiven aluset! Nuorella linnulla puvun väri kun vaihtelee, niin pitäisi kyetä erottelemaan lajit oikeista kohdista.


Ei voi kyllä muuta kuin ihailla taitavien määrittäjien osaamista. Pienellä vilkaisulla laji kuin laji taittuu, kun meikäläisen on vaikeaa edes löytää koko lintua.  Tässä maisemassa on sinisuohaukkakoiras - jossakin tarkkasilmäisten löydettävänä.

Pinnan siis kuitenkin sain:

166.  niittysuohaukka



sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kesäkelejä syyskuussa

Ihanan kesäiset säät ovat suosineet pyöräilijää.


Aamusumun kaikottua edessä odottaa auringon valo.

Poljin lauantaina meren rantaan. Tavoitteena saada pinnalistaani edes parilla lajilla täydennetyksi.

Etelärannan lintulava on tehty esteettömäksi..


...myös alastuloa ajatellen. On se kumma, että pitää potkia reunat alas ja aina samasta kohtaa. 


 Maisemassa uiskenteli runsaasti telkkiä ja nokikanoja sekä tietysti joutsenia.


Rannan puut olivat kasvaneet ikävästi peittämään näkymää, mutta jotakin sentään sattui kiikariin. Merikotkan ruokailua kivellä variksen vahtiessa oli mukava seurata. 

Yli lensi jokin kuikkalintu, olisiko ollut kaakkuri?  Täytyy kotona varmistaa kaakkurin ääni.

Vaihdoin sitten Kaarluotoon.

Pyy oli valinnut turvallisen paikan.



 Tornilta avautui parempi näkymä kuin Etelärannasta.


Muuttoliikenne oli hiljaista. Kuka nyt näin hienot säät malttaa jättää?!
Kotona tarkistin kaakkurin äänet. Sain kuin sainkin reissulta muutakin kuin aurinkoa, kuntoilua ja mielen ruokaa.
Pinnasaldo:
165.  kaakkuri