Aamusumun kaikottua edessä odottaa auringon valo.
Poljin lauantaina meren rantaan. Tavoitteena saada pinnalistaani edes parilla lajilla täydennetyksi.
Etelärannan lintulava on tehty esteettömäksi..
...myös alastuloa ajatellen. On se kumma, että pitää potkia reunat alas ja aina samasta kohtaa.
Maisemassa uiskenteli runsaasti telkkiä ja nokikanoja sekä tietysti joutsenia.
Rannan puut olivat kasvaneet ikävästi peittämään näkymää, mutta jotakin sentään sattui kiikariin. Merikotkan ruokailua kivellä variksen vahtiessa oli mukava seurata.
Yli lensi jokin kuikkalintu, olisiko ollut kaakkuri? Täytyy kotona varmistaa kaakkurin ääni.
Vaihdoin sitten Kaarluotoon.
Vaihdoin sitten Kaarluotoon.
Pyy oli valinnut turvallisen paikan.
Tornilta avautui parempi näkymä kuin Etelärannasta.
Muuttoliikenne oli hiljaista. Kuka nyt näin hienot säät malttaa jättää?!
Kotona tarkistin kaakkurin äänet. Sain kuin sainkin reissulta muutakin kuin aurinkoa, kuntoilua ja mielen ruokaa.
Pinnasaldo:
165. kaakkuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti