Kiertelimme pyöräilykumppanini kanssa tien vartta ja olin sitten näkevinäni kuusen latvassa paikalla olevista sepelkyyhkyistä poikkeavan linnun. Piti päästä lähemmäs.
Kiipesimme lopulta kalliolle, josta näkyi hienosti joka puolelle - vaan ei pöllöä.
Kauniin valoisa puu toi iloa, pöllö kun jäi näkemättä.
Käännyimme kohti kotia.
Ja kas - kukas se siinä! Pöllö ei suostunut pyynnöistäni huolimatta kääntymään kohti, enkä päässyt lähemmäksi. Mutta kiikareilla oli mukava kaveria katsella.
Sunnuntaiaamuna ulkoilukohteena oli Vainiola ja muuttohaukka - sellainen on siellä jo nähty. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta, mutta muita lintuja oli kyllä liikkeellä: hanhia, kapustarintoja, lokkeja, kiuruja, hemppoja, kirvisiä, kivitaskuja ..
..ja kurkia.
Tämäkin siivekäs saattaa näyttäytyä Vainiolassa.
Illalla tein toisen reissun. On se nyt kumma jos muuttohaukkaa ei näy vaikka pelto kuhisee sille ruokaa! Tunnin odotus syksyisemmäksi muuttuneessa viimassa toi palkkion - hip hei ja hurraa! - ja jalohaukka lennähti pellolle. Yritti hiipiä peltoa pitkin lokkiparven luo, vaan varis-mokoma ilmiantoi sen. Lokit kaikkosivat - ja haukalta meni eväät. Lintu lähti vähäksi aikaa pois kunnes palasi kauhusta huutavan kapustarinnan perässä. Seurasi armoton takaa-ajo ja kapustarinnan taitavat väistelyt, ja niinpä vain kahlaaja päihitti haukkojen kunkun! Olisi nyt vähän kömpelömpää lintua kokeillut!
Ekopinnatavoitteeni 170 lähestyy mukavasti, enää kaksi puuttuu.
167. hiiripöllö
168. muuttohaukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti