tiistai 31. joulukuuta 2013

Ekopinnavuosi 2013

On aika tehdä yhteenveto lintuvuodestani 2013.

Jonkun tietyn kokemuksen esille nostaminen on hieman hankalaa, sillä nautin joka ikisestä kohtaamisesta luonnonvaraisen eläimen kanssa, olipa kyseessä sitten piskuinen kuusitiainen kotiruokinnalla tai ketunpojan utelias lähestyminen aamunnousussa. Mutta jos nyt lähdetään liikkeelle tammikuusta 2013 ja perinteisesti säätilasta, niin samanlaisissa merkeissä mennään tänäkin vuonna: sadetta ja tulvaa. Alla kuva viime vuodelta tammikuun alusta,Ulvilan Hakanpään pelloilta.


Tosin keli muuttui kyllä talviseksi heti kuun puolessa välissä.


Olin alkuvuoden vielä vuorotteluvapaalla ja nautiskelin täysin siemauksin ulkoilusta. Kulkupelinä olivat pyörä, sukset, potkukelkka ja jalat. Lähdin usein liikkeelle jo varhain aamulla ja viipyilin ulkona niin kauan kun valoa - ja eväitä - riitti.

Lintuhavaintoja (ekopinnoja) napsahti mukavasti heti vuoden ensimmäisenä kuukautena 37 kpl, joista ison osan havaitsin kotipihasta. Kuten lehtopöllön.


Olen kuullut lehtopöllöä muinakin vuosina, mutta en ole koskaan onnistunut sitä läheltä näkemään. Pöllö siis huuteli 17.1. kotipihaan. Aluksi en sitä metsiköstä löytänyt, mutta sitten parin päivän päästä avuliaat närhet ilmaisivat huutelijan päiväunioksan. Wau.

Helmikuun mukavin havainto oli valkoselkätikkanaaras, jolla sattui olemaan tismalleen sama aikataulu kuin minulla: se oli menossa Kokemäenjokea etelään päin juuri kun minä olin tulossa hiihtolenkiltä  sitä Nakkilasta hakemasta. Tikka ei kauaa Ulvilan Pappilanlammen leppiä nakutellut, mutta juuri sen verran, että laji tuli varmistetuksi. Tämä jäikin tuon tikkalajin ainoaksi havainnoksi koko vuonna.

Lintujen kohtaaminen on välillä aikamoista sattumaa.  Maaliskuussa palasin takaisin töihin. Eräänä päivänä poikkesin ruokatunnilla kotona, ja kuulin heti pihaan päästyäni, että nyt on tinteillä kova hätä. Kaikki nokat osoittivat koti Liikistön keloa. Näinköhän siellä olisi joku peto? Ei muuta kuin kiikari ja kamera mukaan, muutama koputus ovelle ja kas...


.. varpuspöllö olisi vissiin halunnut edelleen nukkua.

Sen koommin en tätäkään lajia enää koko vuonna tavannut.

Huhtikuussa alkoi varsinainen pinnasade, uusia ropisi 44 kpl. Kun "kotipulu" saapui huhuilemaan 5.4., alkoi todellinen kesän odotus.
 

Tänä vuonna sain ensimmäisen kerran (tässä sepelkyyhkyn kanssa) myös kesykyyhkyt pihaan!

Toinen ihanainen kevätsaapuja on punarinta, jonka kauniin surumieliseen laulunsäkeeseen ei voi kyllästyä! Mukavin ääni kuului huhtikuussa kuitenkin käenpiialle, sillä se oli yllättäen Pappilanlammen puistikossa kiikittelemässä jo 21.4.


Huhtikuussa pyöräretkeni kulkivat pääasiassa Ulvilan Vainiolan pelloille. Paikka on loistava mm. hanhien havainnointiin. Lisäksi sieltä löytää erilaisia kahlaajia ja haukkoja sekä tulvakeväinä monenlaisia sorsalintuja. Täällä näkee varmasti myös metsäkauriita ja kettuja, jos on tarpeeksi aikaisin liikkeellä jos sää vain suinkin suosii...


Toukokuussa taisteltiin torneissa. Joukkueemme Ekoakat pyöräilivät Noormarkun puolella sijaitsevalle Kahaluodon tornille.


Tornilla oli  - kuinkas muuten - kylmä, eikä pinnamääräkään kovasti lämmittänyt,  mutta varjoista päätellen jossakin vaiheessa aurinkokin on näyttäytynyt. Ekopinnalista kasvoi Kahaluodosta 23:lla.  Yllätyksekseni kotimatkalla rättipoikkiväsyneenä polkiessani Ulvilassa oli pellolla kolme kattohaikaraa! Mistä ne siihen olivat tupasahtaneet?


Toukokuussa tuli pyöräillyksi muutaman kerran Meri-Porissa. Vesilintuja kun ei oikein kodin läheltä tahdo saada. Yyterin Lietteille meno vaatii aina hieman enemmän viitseliäisyyttä, kun matkaan menee pari tuntia suuntaansa, ja on pakattava eväitten ja optiikan lisäksi myös saapaat, hyttysmyrkky, lintukirja ja vaihto/lisä/sadevaatetta. Matkalla kun tulee hiki ja rannalla tuuli kylmettää nopeasti. Lietteiltä ja muualta pinnoja kertyi toukokuussa yhteensä 62 kpl.


Lietteillä piti käydä vielä kesä- ja elokuussakin, koska satuin paikalle aina juuri silloin, kun lajit olivat vähissä. Tänä vuonna jäi mm. pikkusieppo saamatta rantametsiköstä, samoin tundrakurmitsa ja jopa lapinsirri. Lohtua toi luhtakanan näkeminen kun se kahlaili ruovikossa - sitä kun niin harvoin pääsee katselemalla tarkkailemaan.

Toukokuun loppu ja kesäkuun alku menikin sitten yölaulajajahdissa. Tänä vuonna löysin sirkkalinnut helposti. Pensassirkkeli surisi työaamuna työpaikan pusikossa ja viitasirkkelin löysin Leineperin ruukilta. Viitakerttusia kuului paljon, Ulvilassakin, mutta luhtakerttunen piti polkaista Porin Teemuluodosta. Ruisrääkkiä oli tupsahdellut ihan kummallisiinkin paikkoihin..


.. kuten tähän pieneen ruohokaistaleeseen työmatkani varrella.

Suopöllö palkitsi valvomiseni näyttäytymällä parikin kertaa Vainiolassa, mutta sarvipöllöpoikueita en havainnut lainkaan. Myös viiriäisten jahtaaminen oli tänä(kin) vuonna turhaa. 

Kesäkuun 8 pinnan jälkeen sain heinäkuussa vain yhden uuden pinnan, pähkinähakin. Sittemmin niitä oli työpaikkallani syyskuussa useampiakin saman senbramännyn kimpussa monena päivänä.


Aloittaessani lintuharrastusta luulin, että vain keväällä voi havainnoida, muuttoaikaan. Sittemmin olen huomannut, että tämä harrastus on mahdollista ympäri vuoden. Itse asiassa, syksy se vasta mielenkiintoista aikaa onkin!

Myös tämä vuosi sen näytti.  Ensin  sain syyskuun alussa niittysuohaukan Vainiolasta, sitten hiiripöllön, myös Ulvilasta ja muuttohaukan Vainiolasta. Pohjantikan kanssa kävi todella hyvä tuuri, sillä näin sen olohuoneen sohvalta, ja kerkesin kiikaroida lajin, ja vielä mennä uloskin, kunnes se häpyi. Tuurilla löytyi Porin Paarnoorista marraskuussa myös harmaapäätikka. Tikka oli minulle myös uusi elämänpinna, sillä koskaan en ole tätä lajia havainnut!

Lintuvuoteni helmi on kuitenkin lokakuun 6. päivän hippiäisuunilintu!  Havainnon tekee upeaksi se, että löysin sen "ihan itse" lyhyen kävelymatkan päästä, ja sain vielä kuunnella ja jopa nauhoittaa onnistuneesti sen laulua. Taisi olla myös ensimmäinen havainto Ulvilasta koskaan. :)

Vuoden 2013 saldona siis 173 ekopinnaa ja 3131 km pyöräilyä, molempia enemmän kuin edellisenä vuonna. Kotipihasta havaitsin 73 lajia. Puuttuvista lajeista pyrstötiainen kummastuttaa eniten. Syysvaellustakin näillä pitkäpyrstöillä oli, vaan mihinkään emme sattuneet samaan aikaan. En havainnut lajia koko vuonna!?

Alla vielä äänilinkki  Saarenluodon hippiäisuunilinnun lauluun


Kiitos kaikille retkikumppaneille, kaksi - ja nelijalkaisille, tunnelmien jakamisesta, sekä aviosiipalleni kärsivällisyydestä välillä kieltämättä aivan pöllöltä vaikuttavaan pinnaryntäilyyn. Kiitos myös ahkerille Tiira-ilmoittajille, joitakin lajeja olisi jäänyt löytämättä ilman verkkovihjettä.

Oheisesta linkistä voi tarkemmin käydä katsomassa vielä havaitut lajit ja ihmetellä, miten kisan kärkinimet ovat onnistuneet löytämään yli 200 lajia!  Onnittelut!

http://www.satakunnanlinnut.fi/pinnakisat/ekopinnat?vuosi=2013

Toivotan kaikille luonnon ystäville ikimuistoisia hetkiä myös vuonna 2014!




sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Seija pisti tuulemaan!

Vuosi lähenee loppuaan - myrskyt sen kun yleistyvät. Perjantain ja lauantain välisenä yönä en juuri nukkunut. Yritin peittää ikkunan verhoilla, jotta uhkaavasti huojuvat kuusenlatvat eivät näkyisi. Tukin korvani tyynyyn ja harkitsin korvatulppien hakemista, jotta en kuulisi tuulenpuuskien hyökkäystä kuusien latvoissa. Ei auttanut.

Kuulin tumpsahduksen (kelo kaatui Liikistössä), puun repeytymisen (kuivan kuusen latva putosi), toisen tömäyksen (iso männyn oksa tippui) ja sitten kunnon rysäyksen!


Siinä se killui katon päällä, Liikistön kuusivanhus. Kello oli 3.40.

Aamulla näkyi hieman paremmin. Oikealla toisen kaatuneen kuusen latvus.



Ei päästy autolla töihin. No eipä työmaallakaan paljon tekemään pystynyt kun sähköt olivat poikki 6 tuntia. Aika avuton on pieni ihminen ilman sähköä!







 

Lauantaina puu oli raivattu ja kattokin tilkitty ensi hätään.

Sunnuntaina kuljeskelin ympäristössä katselemassa puustotuhoja.

Pientä jalan nostoa vaatii nyt Liikistön polulla tallustelu.


Kuusi on nyt vailla latvaa.


Tässä hieman isompi kuusenlatva, vapaa-ajankeskuksen polulla.


Tukipuun avulla pysytään vielä pystyssä.


Ja tässä on meidän joulukuusi, katolta hankittu!


Hyvää joulua!





sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Varjorallia ja muuta ulkoilua

Itsenäisyyspäivä sattui tänä vuonna mukavasti perjantaille, joten säännöllisessä viikkotyössä käyvälle käytettävissä oli kolmen päivän valot ulkoilemiseen. Se pyrstötinttikin vielä puuttuu lajilistastani...


Valot olivat kyllä oli aika himmeät, mitä nyt ohut lumivaippa hieman kirkasti maisemaa. Satunnaisen lenkkikaverini Hillan kanssa totesimme, että enää ei ole Saarenluotoon menemistä edes kumisaappailla.


No, mennään sitten läheiselle muinaismuistoalueelle Paloaseman taakse, Kellarimäkeen. Siellä pitäisi olla jokin muinainen kellarikuoppa...



Hilla avitti kuopan etsimisessä: jos ei muuten löydy, kaivan itse!


Ei näy.


Onneksi on olemassa opasteet!  Tuntuuko nyt muinaisten henkien huminaa?

Lauantaina pidettiin Porin Lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen lintu-jouluralli. Siinä joukkueet kiertelevät Porissa ja yrittävät havaita mahdollisimman monta lintulajia. Ideologiaani ei oikein istu automatkailu lintujen perässä paikasta toiseen, mutta koska Hillalla ei ole polkupyörää, päätimme ystäväni Eijan kanssa ajaa autolla Reposaareen ja kierrellä siellä jalan.  Eija ei ollut vielä nähnyt samettipääkerttua, joten sepä ensin tavoitteeksi!


 Jaha, eipä tarvinnut olla yksin.


Lintukin löytyi. Tämä ei kylläkään ole samettipääkerttu vaan villamyssyeija.


Koska emme olleet pinnakisan stressissä, ehdimme nauttia maisemista..


...ja tutustua Reposaaren linnakepuistoon.

Laskimme toki huviksemme havaitsemamme lintulajit: 32 - viimeiset kotimatkalla ja Eijan piharuokinnalta. Myöhemmin luin, että voittajajoukkue oli havainnut peräti 59 lajia!  Siinä on kyllä saanut olla tarkasti suunniteltu reitti, ja hyvä pohjustus, jotta on kaikki lajit pystynyt noukkimaan päivän aikana. Onnea voittajille!

Sunnuntaina liikuskelin pikku pakkasessa vain kotinurkilla, kun koirulakin oli jo "palautettu". 

Liikistön puro oli jäässä...


..ja metsämatto oli kuin tomusokerilla koristeltu.


Kovin on mustavalkoinen koivikko tähän aikaan vuodesta..


Viikonlopun ulkoilut tuottivat runsaasti iloista mieltä - mutta missä pyrstötiaiset luuraavat?
Näinköhän on tulossa ensimmäinen vuosi ilman että kohtaamme näiden sievien pitkäpyrstöjen kanssa?