Valot olivat kyllä oli aika himmeät, mitä nyt ohut lumivaippa hieman kirkasti maisemaa. Satunnaisen lenkkikaverini Hillan kanssa totesimme, että enää ei ole Saarenluotoon menemistä edes kumisaappailla.
Ei näy.
Onneksi on olemassa opasteet! Tuntuuko nyt muinaisten henkien huminaa?
Lauantaina pidettiin Porin Lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen lintu-jouluralli. Siinä joukkueet kiertelevät Porissa ja yrittävät havaita mahdollisimman monta lintulajia. Ideologiaani ei oikein istu automatkailu lintujen perässä paikasta toiseen, mutta koska Hillalla ei ole polkupyörää, päätimme ystäväni Eijan kanssa ajaa autolla Reposaareen ja kierrellä siellä jalan. Eija ei ollut vielä nähnyt samettipääkerttua, joten sepä ensin tavoitteeksi!
Jaha, eipä tarvinnut olla yksin.
Lintukin löytyi. Tämä ei kylläkään ole samettipääkerttu vaan villamyssyeija.
Koska emme olleet pinnakisan stressissä, ehdimme nauttia maisemista..
...ja tutustua Reposaaren linnakepuistoon.
Laskimme toki huviksemme havaitsemamme lintulajit: 32 - viimeiset kotimatkalla ja Eijan piharuokinnalta. Myöhemmin luin, että voittajajoukkue oli havainnut peräti 59 lajia! Siinä on kyllä saanut olla tarkasti suunniteltu reitti, ja hyvä pohjustus, jotta on kaikki lajit pystynyt noukkimaan päivän aikana. Onnea voittajille!
Sunnuntaina liikuskelin pikku pakkasessa vain kotinurkilla, kun koirulakin oli jo "palautettu".
Liikistön puro oli jäässä...
..ja metsämatto oli kuin tomusokerilla koristeltu.
Kovin on mustavalkoinen koivikko tähän aikaan vuodesta..
Viikonlopun ulkoilut tuottivat runsaasti iloista mieltä - mutta missä pyrstötiaiset luuraavat?
Näinköhän on tulossa ensimmäinen vuosi ilman että kohtaamme näiden sievien pitkäpyrstöjen kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti