Seija pisti tuulemaan!

Vuosi lähenee loppuaan - myrskyt sen kun yleistyvät. Perjantain ja lauantain välisenä yönä en juuri nukkunut. Yritin peittää ikkunan verhoilla, jotta uhkaavasti huojuvat kuusenlatvat eivät näkyisi. Tukin korvani tyynyyn ja harkitsin korvatulppien hakemista, jotta en kuulisi tuulenpuuskien hyökkäystä kuusien latvoissa. Ei auttanut.

Kuulin tumpsahduksen (kelo kaatui Liikistössä), puun repeytymisen (kuivan kuusen latva putosi), toisen tömäyksen (iso männyn oksa tippui) ja sitten kunnon rysäyksen!

 

Siinä se killui katon päällä, Liikistön kuusivanhus. Kello oli 3.40.

Aamulla näkyi hieman paremmin. Oikealla toisen kaatuneen kuusen latvus.

Ei päästy autolla töihin. No eipä työmaallakaan paljon tekemään pystynyt kun sähköt olivat poikki 6 tuntia. Aika avuton on pieni ihminen ilman sähköä!

 

Lauantaina puu oli raivattu ja kattokin tilkitty ensi hätään.

Sunnuntaina kuljeskelin ympäristössä katselemassa puustotuhoja.

 

Pientä jalan nostoa vaatii nyt Liikistön polulla tallustelu.

 

Kuusi on nyt vailla latvaa.

Tässä hieman isompi kuusenlatva, vapaa-ajankeskuksen polulla.

Tukipuun avulla pysytään vielä pystyssä.

Ja tässä on meidän joulukuusi, katolta hankittu!

Hyvää joulua!