Jonkun tietyn kokemuksen esille nostaminen on hieman hankalaa, sillä nautin joka ikisestä kohtaamisesta luonnonvaraisen eläimen kanssa, olipa kyseessä sitten piskuinen kuusitiainen kotiruokinnalla tai ketunpojan utelias lähestyminen aamunnousussa. Mutta jos nyt lähdetään liikkeelle tammikuusta 2013 ja perinteisesti säätilasta, niin samanlaisissa merkeissä mennään tänäkin vuonna: sadetta ja tulvaa. Alla kuva viime vuodelta tammikuun alusta,Ulvilan Hakanpään pelloilta.
Tosin keli muuttui kyllä talviseksi heti kuun puolessa välissä.
Olin alkuvuoden vielä vuorotteluvapaalla ja nautiskelin täysin siemauksin ulkoilusta. Kulkupelinä olivat pyörä, sukset, potkukelkka ja jalat. Lähdin usein liikkeelle jo varhain aamulla ja viipyilin ulkona niin kauan kun valoa - ja eväitä - riitti.
Lintuhavaintoja (ekopinnoja) napsahti mukavasti heti vuoden ensimmäisenä kuukautena 37 kpl, joista ison osan havaitsin kotipihasta. Kuten lehtopöllön.
Olen kuullut lehtopöllöä muinakin vuosina, mutta en ole koskaan onnistunut sitä läheltä näkemään. Pöllö siis huuteli 17.1. kotipihaan. Aluksi en sitä metsiköstä löytänyt, mutta sitten parin päivän päästä avuliaat närhet ilmaisivat huutelijan päiväunioksan. Wau.
Helmikuun mukavin havainto oli valkoselkätikkanaaras, jolla sattui olemaan tismalleen sama aikataulu kuin minulla: se oli menossa Kokemäenjokea etelään päin juuri kun minä olin tulossa hiihtolenkiltä sitä Nakkilasta hakemasta. Tikka ei kauaa Ulvilan Pappilanlammen leppiä nakutellut, mutta juuri sen verran, että laji tuli varmistetuksi. Tämä jäikin tuon tikkalajin ainoaksi havainnoksi koko vuonna.
Lintujen kohtaaminen on välillä aikamoista sattumaa. Maaliskuussa palasin takaisin töihin. Eräänä päivänä poikkesin ruokatunnilla kotona, ja kuulin heti pihaan päästyäni, että nyt on tinteillä kova hätä. Kaikki nokat osoittivat koti Liikistön keloa. Näinköhän siellä olisi joku peto? Ei muuta kuin kiikari ja kamera mukaan, muutama koputus ovelle ja kas...
.. varpuspöllö olisi vissiin halunnut edelleen nukkua.
Sen koommin en tätäkään lajia enää koko vuonna tavannut.
Huhtikuussa alkoi varsinainen pinnasade, uusia ropisi 44 kpl. Kun "kotipulu" saapui huhuilemaan 5.4., alkoi todellinen kesän odotus.
Tänä vuonna sain ensimmäisen kerran (tässä sepelkyyhkyn kanssa) myös kesykyyhkyt pihaan!
Toinen ihanainen kevätsaapuja on punarinta, jonka kauniin surumieliseen laulunsäkeeseen ei voi kyllästyä! Mukavin ääni kuului huhtikuussa kuitenkin käenpiialle, sillä se oli yllättäen Pappilanlammen puistikossa kiikittelemässä jo 21.4.
Huhtikuussa pyöräretkeni kulkivat pääasiassa Ulvilan Vainiolan pelloille. Paikka on loistava mm. hanhien havainnointiin. Lisäksi sieltä löytää erilaisia kahlaajia ja haukkoja sekä tulvakeväinä monenlaisia sorsalintuja. Täällä näkee varmasti myös metsäkauriita ja kettuja, jos on tarpeeksi aikaisin liikkeellä jos sää vain suinkin suosii...
Toukokuussa taisteltiin torneissa. Joukkueemme Ekoakat pyöräilivät Noormarkun puolella sijaitsevalle Kahaluodon tornille.
Tornilla oli - kuinkas muuten - kylmä, eikä pinnamääräkään kovasti lämmittänyt, mutta varjoista päätellen jossakin vaiheessa aurinkokin on näyttäytynyt. Ekopinnalista kasvoi Kahaluodosta 23:lla. Yllätyksekseni kotimatkalla rättipoikkiväsyneenä polkiessani Ulvilassa oli pellolla kolme kattohaikaraa! Mistä ne siihen olivat tupasahtaneet?
Toukokuussa tuli pyöräillyksi muutaman kerran Meri-Porissa. Vesilintuja kun ei oikein kodin läheltä tahdo saada. Yyterin Lietteille meno vaatii aina hieman enemmän viitseliäisyyttä, kun matkaan menee pari tuntia suuntaansa, ja on pakattava eväitten ja optiikan lisäksi myös saapaat, hyttysmyrkky, lintukirja ja vaihto/lisä/sadevaatetta. Matkalla kun tulee hiki ja rannalla tuuli kylmettää nopeasti. Lietteiltä ja muualta pinnoja kertyi toukokuussa yhteensä 62 kpl.
Lietteillä piti käydä vielä kesä- ja elokuussakin, koska satuin paikalle aina juuri silloin, kun lajit olivat vähissä. Tänä vuonna jäi mm. pikkusieppo saamatta rantametsiköstä, samoin tundrakurmitsa ja jopa lapinsirri. Lohtua toi luhtakanan näkeminen kun se kahlaili ruovikossa - sitä kun niin harvoin pääsee katselemalla tarkkailemaan.
Toukokuun loppu ja kesäkuun alku menikin sitten yölaulajajahdissa. Tänä vuonna löysin sirkkalinnut helposti. Pensassirkkeli surisi työaamuna työpaikan pusikossa ja viitasirkkelin löysin Leineperin ruukilta. Viitakerttusia kuului paljon, Ulvilassakin, mutta luhtakerttunen piti polkaista Porin Teemuluodosta. Ruisrääkkiä oli tupsahdellut ihan kummallisiinkin paikkoihin..
.. kuten tähän pieneen ruohokaistaleeseen työmatkani varrella.
Suopöllö palkitsi valvomiseni näyttäytymällä parikin kertaa Vainiolassa, mutta sarvipöllöpoikueita en havainnut lainkaan. Myös viiriäisten jahtaaminen oli tänä(kin) vuonna turhaa.
Kesäkuun 8 pinnan jälkeen sain heinäkuussa vain yhden uuden pinnan, pähkinähakin. Sittemmin niitä oli työpaikkallani syyskuussa useampiakin saman senbramännyn kimpussa monena päivänä.
Aloittaessani lintuharrastusta luulin, että vain keväällä voi havainnoida, muuttoaikaan. Sittemmin olen huomannut, että tämä harrastus on mahdollista ympäri vuoden. Itse asiassa, syksy se vasta mielenkiintoista aikaa onkin!
Myös tämä vuosi sen näytti. Ensin sain syyskuun alussa niittysuohaukan Vainiolasta, sitten hiiripöllön, myös Ulvilasta ja muuttohaukan Vainiolasta. Pohjantikan kanssa kävi todella hyvä tuuri, sillä näin sen olohuoneen sohvalta, ja kerkesin kiikaroida lajin, ja vielä mennä uloskin, kunnes se häpyi. Tuurilla löytyi Porin Paarnoorista marraskuussa myös harmaapäätikka. Tikka oli minulle myös uusi elämänpinna, sillä koskaan en ole tätä lajia havainnut!
Lintuvuoteni helmi on kuitenkin lokakuun 6. päivän hippiäisuunilintu! Havainnon tekee upeaksi se, että löysin sen "ihan itse" lyhyen kävelymatkan päästä, ja sain vielä kuunnella ja jopa nauhoittaa onnistuneesti sen laulua. Taisi olla myös ensimmäinen havainto Ulvilasta koskaan. :)
Vuoden 2013 saldona siis
173 ekopinnaa ja 3131 km pyöräilyä, molempia enemmän kuin edellisenä
vuonna. Kotipihasta havaitsin 73 lajia. Puuttuvista lajeista pyrstötiainen kummastuttaa eniten.
Syysvaellustakin näillä pitkäpyrstöillä oli, vaan mihinkään emme
sattuneet samaan aikaan. En havainnut lajia koko vuonna!?
Alla vielä äänilinkki Saarenluodon hippiäisuunilinnun lauluun
Kiitos kaikille retkikumppaneille, kaksi - ja nelijalkaisille,
tunnelmien jakamisesta, sekä aviosiipalleni kärsivällisyydestä välillä
kieltämättä aivan pöllöltä vaikuttavaan pinnaryntäilyyn. Kiitos myös
ahkerille Tiira-ilmoittajille, joitakin lajeja olisi jäänyt löytämättä
ilman verkkovihjettä.
Oheisesta linkistä voi tarkemmin käydä katsomassa vielä havaitut lajit ja ihmetellä, miten kisan kärkinimet ovat onnistuneet löytämään yli 200 lajia! Onnittelut!
http://www.satakunnanlinnut.fi/pinnakisat/ekopinnat?vuosi=2013
Toivotan kaikille luonnon ystäville ikimuistoisia hetkiä myös vuonna 2014!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti