Retkimaisemat muuttuvat - valitettavasti

Metsä on minulle - kuten monelle muullekin suomalaiselle - tärkeä latautumispaikka arjen stressien keskellä. Tiettyihin metsiin on muodostunut vahva henkinen side. Niissä on kokenut jotakin erityisen tärkeää. Kuunnellut hiljaisuutta ja rauhaa, kohdannut jonkun eläimen katseen, päässyt hiipimään lähelle kaurista, löytänyt valtavat määrät suppilovahveroita tai saanut halata surunsa ikiaikaisten puitten syliin.

Niinpä ihmisen tekemä muutos metsässä on aina järkytys.

Menin pitkästä aikaa lempimetsääni Ulvilan-Nakkilan rajoille.

 

Tikkametsä oli hakattu.

 ..ja sievä polku muutettu kuraisiksi metsätyökoneuriksi.

Ei ole enää valkoselkätikalle nakutettavaa, kuin kuivatkin puut oli kerätty pois.

 Suppilovahverot tuskin viihtyvät moisessa kuravellissä.

Alla kuva ennen hakkuuta samalta polulta.

Molemmin puolin riitti isoja puita - ja lahopuutakin. Pohjantikka saattoi lennellä kunnasta toiseen valitessaan eväspuun. Nyt ei Ulvilan puolella enää ruokaa ole tarjolla..

..kun kaikki eväsvarastot on pinottu vaakatasoon.

No, nyt on vain toivottava, että Nakkilan puoleinen metsä edes säilyisi. Alla kuvia siitä.

 Surullista.