Ekopinnailua

Talviaikaan siirtyminen niittaa tehokkaasti päivätyöläisen lintuharrastuksen viikonloppuihin. Lokakuun 26. päivä pidin perinteisen ekopinnapäivän, olihan tuolloin myös Birdlifen joutsenbongausviikonloppu.

Aloitin perinteisesti metsätaipaleella teeri mielessä, mutta tätä vuosipinnalistaltani puuttuvaa en edelleenkään saanut. Palokärkikin oli hissukseen. Pyyn korkean vihellysäänen sentään kuulin - hyvä, kuuloni on siis edelleen kunnossa!

Tie oli aika raskasta polkea, sillä aamulla on + 8 astetta ja edellisinä päivinä oli satanut.

Palasin metsälenkiltä kiertäen Ulvilan Krapiston kautta...

 

Mynsteriin...

 

...mutta mitään tavallisuudesta poikkeavia lajeja en havainnut.  Peltotiellä oli hieman aikaisemmin kulkenut kauriita, jäljistä päätellen.

Sitten oli pakko lähteä kahville kotiin, koska...

 

joku oli jättänyt kaffeepannunsa liian korkealle!

Tässä vaiheessa olin kerännyt päiväpinnasaaliiksi 25 lajia. Punarintakin vielä tiksutteli kotipihassa.

Kahvitauon jälkeen jatkoin Saarenluotoon, pikkutikka mielessä. 

Rannassa koin yllätyksen, kun n. kahden metrin päästä jaloistani pyrähti äänettömästi lentoon hyvin pieni kahlaaja. Jänkäkurppa mielessä komppasin ja kiikaroin juovan rannat edestakaisin, mutta lintu pysyi piilossa. Kaiken sortin tikatkin puuttuivat.

Suunnaksi Vainiola, muuttohaukka mielessä!

Joutsenet olivat viimeinkin saapuneet! Laskin niitä paikalta 155 yksilöä. Muuttohaukka näyttäytyi vain mielikuvissa, mutta lokkilössin joukkoon liittynyt merilokki oli uusi Ulvilan-pinna :)

Töyhtötiaisen takia jouduin vielä polkemaan muutaman ylimääräisen kilometrin.  Hyvä, sillä ihanat pitkäpyrstötintintit liitttyivät seuraan Friitalan koulun takametsikössä.  Aivan toivottomia kuvattavia! Tulevat lähelle, mutta liikkuvat koko ajan - ota siinä sitten kelvollinen kuva näillä taidoilla ja välineillä. Hah.

Siinähän se sitten koko päivä vierähtikin. Viimeiseksi löysin mustavariksen tavallisten harmaatakkien joukosta vanhan pappilan pellolta sekä tämän, vähän helpommin kuvattavan filmitähden, pähkinähakin Ulvilan uudelta hautausmaalta. Näitä pelottomia kavereita on pyörinyt paikalla puolisen tusinaakin kerralla.

 

Ekopinnapäiväni saalis oli 40 lajia ja 40 kilometriä. Ihan kelpo tulos, itse asiassa uusi ennätys! Lintuharrastus pistää liikkumaan varmaan seuraavinakin viikonloppuina - esim. teeri, pikkutikka ja muuttohaukka mielessä. :)

Eurobirdwatch 4.-5.10., Ulvilan Saarenluoto ja nakkeli

Viime vuonna europpalaisena lintutarkkailupäivänä kävi ns. munkki löytäessäni lähinurkilta laulavan hippiäisuunilinnun. Pakkohan sitä sitten oli retkeillä tänäkin vuonna samoilla paikoilla, josko jotain kivaa löytyisi.

Aurinkoiset  syysaamut hellivät kulkijaa. Pappilanhaasta, ns. Hansa-rannasta, pääsee Saarenluodon lehtoon kätevimmin.

Paikalle mentäessä on ylitettävä Kirkkojuopa ja kiivettävä jyrkähkö penger. Tällä kertaa lyhytvartiset saappaat riittivät juuri ja juuri. Toisinaan luodolle pääsee vaikka lenkkareilla, mutta takaisin tullessa pitää varautua kastelemaan tossunsa, sillä vesi saattaa nousta yllättävän nopeasti - ilmeisesti Harjavallan voimalaitoksen juoksutusten takia?

Mitäs lintuja löytyisi?

Järripeippoja oli parin päivän ajan valtavat määrät Pappilanlammella, lähemmäs tuhat, luultavasti ylikin. Edelleenkin yksilömäärän arvioiminen on vaikeaa, vaikka olen yrittänyt harjoitella mm. valokuvien avulla. Yleensä arvioini on liian pieni.   Jokunen lajin edustaja oli päätynyt Saarenluotoonkin.

 

Myös harmaahaikara oli paikalla.

Vai oliko se sittenkin ilman höyheniä?

Mutta hetkinen - kuovi äänessä!!  Mitä ihmettä, näin myöhään? Kuuluupa korkealta...

..jaha, kottaraisilla oli syyskonsertti, johon kuului myös "kuovinuotit".  Ei muuten ollut ensimmäinen - eika varmaan viimeinenkään - kerta kun kottikset vetivät höplästä. Tarkkana saa olla näitten matkijoiden kanssa.

Haavat alkavat olla jo aika lehdettömiä.

Lehdossa on runsaasti lahopuuta, luulisi kelpaavan pikku- tai valkoselkätikalle, mutta niitä en ole vielä paikalla havainnut.

Sen sijaan tänään, 11.10. näin yllättäen pusikosta lentävän siniharmaan pikkulinnun, joka ei ollut tiainen, oli eri muotoinen ja liikkui eri tavalla. Wau - helppo nakki - pähkinänakkeli!  Olin niin hämmästynyt, että en edes yrittänyt kuvata sitä, vaan riensin innoissani kotiin, hain ruokinta-automaatin, täytin sen auringonkukansiemenillä ja kiinnitin puuhun.  Eihän sitä koskaan tiedä, mihin suuntaan käy nakkelin tie!

Otan sitten ne lähikuvat pihassani.