torstai 12. heinäkuuta 2012

Hyvästi niittykukat!

Onneksi ehdin kuvata kukkaniittyä, sillä viikate oli heilunut!  Kumpi on kauniimpi?
Ja lisää vertailua:

 Lohdutukseksi pikku pikkuvarpuset olivat mukavasti sirkuttamassa ja ruokaa kerjäämässä. Niistä olisi saanut kivan kuvan tehokkaammalla kameralla.

Kesä jatkuu kuitenkin edelleen: valoa ja aurinkoa näihin sateisiin päiviin!



tiistai 10. heinäkuuta 2012

Ihanat joutomaat

Tänään hyppäsin pyörän selkään heti kun aurinko ilmaantui pilviverhon takaa ja ennen kuin taas alkaisi sataa. Ajatuksena oli havainnollistaa, että ihania luonnonkukkia löytyy aivan kodin läheltä taajama-alueelta, kunhan vain malttaa ne huomata.

Aloitin Ulvilan uudelta hautausmaalta.  Kivitaskuperhe oli kasvanut muutamalla jälkeläisellä, ja takaparkkipaikan reuna oli ihanasti säästetty leikkurilta.





                                     Muistan eräänä kesänä kun kukkaniitty kuhisi tiklejä - nyt siinä lenteli perhosia, joita en kyllä saanut kuvatuksi.



Pappilanlammen peltotiellä angervot ja putket kutsuivat pörriäisiä.









Nahkatehtaan ympäristöstä löytyi seuraava ihastelun aihe. Tiklejä liikkui nyt täällä.

Onko tämä alpilaji luonnonvarainen vai karannut jostakin?

Tämä on taatusti luomua.











Ulvilan vanhalla asemalla ei enää näy väkeä. Kannattaisi poiketa. Silmän iloa riittää! Pensaskerttukin oli vielä äänessä, ja rastaan poikaset säikäyttivät ponnahtaessaan jalan juuresta lentoon.
Malvat viihtyvät näemmä paremmin villinä ja vapaana köyhässä maassa kuin kahlittuna puutarhani kukkapenkkiin.
Unikkokin lienee karannut vai olisiko vielä jäänne asemamestarin muorilta?




Katsokaapa ensi kerralla kauppaan mennessänne, miten kaunis tien penger voikaan olla! Ja malttakaa nyt kaupungin sedät pitää se niittovempain piilossa tämän parhaan kukkimisajan.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Parkano!


Piskuinen synnyinkuntani Parkano, joka on kylläkin kaupunki, vaikka minun on sitä vaikea mieltää, yllätti positiivisesti taas tänä kesänä. Ensin oli YLEn juhannusjuna, joka pysähtyi myös Parkanon asemalla, tuolla 8 km:n päässä keskustasta, keskellä ei-mitään. Vaan niin olivat parkanolaiset sinne saaneet sellaisen joukon väkeä, että ihan meinasin kotisohvalta pudota! Paikallinen juontaja päihitti ylen ammattilaiset kerrassaan ansiokkaasti. Musiikki oli selvästi osaajien soittamaa eikä kansantanssi ollut mitään jokapojan tanhua. Haastateltavina sanailivat Käenkosken tanssilavalta tulleet tai menossa olevat velmuilijat Lauri Tähkä ja Antero Mertaranta. Ensimmäinen asema, jolla selvästi oli juhannusmeininki päällä. Hyvä Parkano!

Ja sitten taas tänäkin kesänä nuo upeat Alpo Koivumäen kierrätysromusta luodut eläimet! Jo viime kesänä niitä sai ihastella, nyt oli uusi sukupolvi vuorossa. Olkoonkin, että taitelija on Kauhajoelta, viitseliäisyyttä ja vaivaa patsaiden pystytys on vaatinut. Alla satunnaisia otoksia peltielikoista - mutta ehdottomasti paikan päällä ne vasta alkavat elää. Poikkeapa siis Parkanoon!


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Se löytyi sittenkin!

Loman alkamisen kunniaksi tein pyörä/linturetken Eijan kanssa Meri-Poriin. Treffit oli sovittu klo 5.00 Ulasoorissa. Vaikka pyöräilin kotoa tapaamispaikalle tunnin verran, yhtään ruisrääkkää en yhyttänyt (ei ehkä kannata edes maninita, mutta Eija sen sijaan oli kuullut äänen lähes pihapiirissään..). Aamu oli ihana, poutainen mutta hieman kostea. Paikoin oli sen verran usvaa, että pohdimme näkyvyyttä perillä.

Näkyvyys Yyterin Lietteillä oli aivan erinomainen. Olisi vain ollut jotain katseltavaa!
 
Vesi oli niin korkealla, että matalilla saappailla ei olisi ollut asiaa Lietteiden toiseen päähän. Rantaniityllä ei saa kävellä uhanalaisen etelänsuosirrin takia. Niinpä lompsimme meressä, viileässä tuulessa, äkkikuoppia varoen. Vaikka oli heinäkuun ensimmäinen päivä, ei todellakaan tehnyt mieli kahlata avojaloin!


Perältä löytyi suosirrejä ja valkovikloja lokkien, tiirojen ja ristisorsien lisäksi. Lisäksi kaikenlaista muuta tavanomaista siivekästä uiskenteli ja lensi näköetäisyydellä. Päätimme kuitenkin vaihtaa paikkaa, josko löytyisi se aina silloin tällöin näyttäytynyt jalohaikara?





Riitsaran lavalle oli tehty hienot opasteet - ja  penkki, jolla kelpasi istuskella ja nauttia kahvit. Jalohaikara ei kylläkään näyttäytynyt, mutta väliäkös tuolla! Lavan lattialla oli ihana makoilla ja antaa auringon lämmittää eväillä ravittua vatsaa!




Taisimme saada liikaa ravintoa kun poikkesimme sitten paluumatkalla vielä Preiviikissä  Ooviikin uudella, upeasti tervantuoksuisella tornilla.
   
Tämä kaunis kukka löytyi pitkosten vierestä lohdutukseksi viiksitimalien puuttumisesta. En tunnista kasveja, ja kukan tutkimiseksi olisi tarvinnut nöyrtyä kantamuksien kanssa niin hankalaan asentoon, että katsoin parhaaksi säästää retkitoverin sadatteluiltani.






Preiviikistä menimme Pietniemen kautta kaupunkia kohden. Eppu Normaalikin on näemmä joskus valinnut saman reitin.








Reitin varressa oli aivan ihastuttava päivänkakkaraniitty.  Siinä jutustellessamme erään perhosharrastajan kanssa, tämä tuli maininneeksi, että oli juuri puolisen tuntia sitten kuunnellut ruisrääkkää!  Mitä?  Missä?  Rouva yritti parhaansa mukaan neuvoa paikkaa, ja me parhaamme mukaan suunnistaa ohjeiden mukaan.  Mentiin tietysti väärään paikkaan, joka oli kuitenkin oikea sen puoleen, että siellä siellä surisi pensassirkkalintu! Yön ääni kello 14. päivällä!

Lisäkyselyjen jälkeen osuimme tälle "pläntille", pysähdyimme ja - kas, siellähän se rääkkä äänteli! Pitää vissiin keskellä päivääkin yrittää, kun ei ole rouvaa tähän mennessä yöaikaan löytänyt.  Mutta nyt ei meikäläisen tarvitse enää yrittää yöllä eikä päivällä. Rääkkäpinna on saatu, vaikka pitikin periksi sen verran antaa, että ulkopaikkakuntalainenkin kelpasi.

Tässä näyte youtubesta tästä pyöräilykilometrejä kartuttaneesta rääkkyjästä, jota ei siis yleensä koskaan näe. Lieneekö tämä yksilö jotenkin höynähtänyt kevätkiihkossaan?