Tänään hyppäsin pyörän selkään heti kun aurinko ilmaantui pilviverhon takaa ja ennen kuin taas alkaisi sataa. Ajatuksena oli havainnollistaa, että ihania luonnonkukkia löytyy aivan kodin läheltä taajama-alueelta, kunhan vain malttaa ne huomata.
Aloitin Ulvilan uudelta hautausmaalta. Kivitaskuperhe oli kasvanut muutamalla jälkeläisellä, ja takaparkkipaikan reuna oli ihanasti säästetty leikkurilta.
Muistan eräänä kesänä kun kukkaniitty kuhisi tiklejä - nyt siinä lenteli perhosia, joita en kyllä saanut kuvatuksi.
Pappilanlammen peltotiellä angervot ja putket kutsuivat pörriäisiä.
Nahkatehtaan ympäristöstä löytyi seuraava ihastelun aihe. Tiklejä liikkui nyt täällä.
Onko tämä alpilaji luonnonvarainen vai karannut jostakin?
Tämä on taatusti luomua.
Ulvilan vanhalla asemalla ei enää näy väkeä. Kannattaisi poiketa. Silmän iloa riittää! Pensaskerttukin oli vielä äänessä, ja rastaan poikaset säikäyttivät ponnahtaessaan jalan juuresta lentoon.
Malvat viihtyvät näemmä paremmin villinä ja vapaana köyhässä maassa kuin kahlittuna puutarhani kukkapenkkiin.
Unikkokin lienee karannut vai olisiko vielä jäänne asemamestarin muorilta?
Katsokaapa ensi kerralla kauppaan mennessänne, miten kaunis tien penger voikaan olla! Ja malttakaa nyt kaupungin sedät pitää se niittovempain piilossa tämän parhaan kukkimisajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti