Se löytyi sittenkin!

Loman alkamisen kunniaksi tein pyörä/linturetken Eijan kanssa Meri-Poriin. Treffit oli sovittu klo 5.00 Ulasoorissa. Vaikka pyöräilin kotoa tapaamispaikalle tunnin verran, yhtään ruisrääkkää en yhyttänyt (ei ehkä kannata edes maninita, mutta Eija sen sijaan oli kuullut äänen lähes pihapiirissään..). Aamu oli ihana, poutainen mutta hieman kostea. Paikoin oli sen verran usvaa, että pohdimme näkyvyyttä perillä.

Näkyvyys Yyterin Lietteillä oli aivan erinomainen. Olisi vain ollut jotain katseltavaa!
 

Vesi oli niin korkealla, että matalilla saappailla ei olisi ollut asiaa Lietteiden toiseen päähän. Rantaniityllä ei saa kävellä uhanalaisen etelänsuosirrin takia. Niinpä lompsimme meressä, viileässä tuulessa, äkkikuoppia varoen. Vaikka oli heinäkuun ensimmäinen päivä, ei todellakaan tehnyt mieli kahlata avojaloin!

Perältä löytyi suosirrejä ja valkovikloja lokkien, tiirojen ja ristisorsien lisäksi. Lisäksi kaikenlaista muuta tavanomaista siivekästä uiskenteli ja lensi näköetäisyydellä. Päätimme kuitenkin vaihtaa paikkaa, josko löytyisi se aina silloin tällöin näyttäytynyt jalohaikara?

Riitsaran lavalle oli tehty hienot opasteet - ja  penkki, jolla kelpasi istuskella ja nauttia kahvit. Jalohaikara ei kylläkään näyttäytynyt, mutta väliäkös tuolla! Lavan lattialla oli ihana makoilla ja antaa auringon lämmittää eväillä ravittua vatsaa!

Taisimme saada liikaa ravintoa kun poikkesimme sitten paluumatkalla vielä Preiviikissä  Ooviikin uudella, upeasti tervantuoksuisella tornilla.

   
Tämä kaunis kukka löytyi pitkosten vierestä lohdutukseksi viiksitimalien puuttumisesta. En tunnista kasveja, ja kukan tutkimiseksi olisi tarvinnut nöyrtyä kantamuksien kanssa niin hankalaan asentoon, että katsoin parhaaksi säästää retkitoverin sadatteluiltani.

Preiviikistä menimme Pietniemen kautta kaupunkia kohden. Eppu Normaalikin on näemmä joskus valinnut saman reitin.

Reitin varressa oli aivan ihastuttava päivänkakkaraniitty.  Siinä jutustellessamme erään perhosharrastajan kanssa, tämä tuli maininneeksi, että oli juuri puolisen tuntia sitten kuunnellut ruisrääkkää!  Mitä?  Missä?  Rouva yritti parhaansa mukaan neuvoa paikkaa, ja me parhaamme mukaan suunnistaa ohjeiden mukaan.  Mentiin tietysti väärään paikkaan, joka oli kuitenkin oikea sen puoleen, että siellä siellä surisi pensassirkkalintu! Yön ääni kello 14. päivällä!

Lisäkyselyjen jälkeen osuimme tälle "pläntille", pysähdyimme ja - kas, siellähän se rääkkä äänteli! Pitää vissiin keskellä päivääkin yrittää, kun ei ole rouvaa tähän mennessä yöaikaan löytänyt.  Mutta nyt ei meikäläisen tarvitse enää yrittää yöllä eikä päivällä. Rääkkäpinna on saatu, vaikka pitikin periksi sen verran antaa, että ulkopaikkakuntalainenkin kelpasi.

Tässä näyte youtubesta tästä pyöräilykilometrejä kartuttaneesta rääkkyjästä, jota ei siis yleensä koskaan näe. Lieneekö tämä yksilö jotenkin höynähtänyt kevätkiihkossaan?