Lauantaiaamuna laskin valtakunnallisen pihabongaustapahtuman merkeissä kotipihalta havaitsemani lajit klo 9.30 - 10.30, yhteensä 12 lajia. Mukava ylläri oli pihaan kuulunut nakutus, jonka varmistin kiikaroimalla
pohjantikaksi! Herrapuolinen nakuttaja viipyili kuusten ja tässä männyn kimpussa koko aamupäivän. On muuten vaikea kuvattava tämä tikka: hakkausnopeus on niin suuri, että poikkeuksetta tarkennus ei kamerallani - ja taidoillani - onnistu, ja jos pääsee tarpeeksi lähelle, tikka päättää siirtyä puun toiselle puolelle. Miten ihmeessä ennen kino-filmien aikaan kukaan koskaan sai onnistuneita tikka-kuvia?
Muuten pihasta näkyi niitä tavallisia lajeja, eniten keltasirkkuja, 11 kpl.
Kun bongaustunti loppui, lähdin tutkailemaan harvemmin koluamiani maisemia Ulvilan Kirkkojuopaa seuraillen. Näköjään muitakin linnustajia oli liikkeellä.
Yritin sitten seurata Kokemäenjokea alaspäin Ulvilan puolelta, mutta koska eteenpäin ei ollut menemistä..
.. käännyin metsätielle, jota pitkin pääsisin sitten takaisin tuloreitille kohti Kirkkojuopaa.
Ei ainakaan voi väittää, etteikö tullut kuntoilluksi!
Tie nimittäin kapeni poluksi,
ja sitten polku hävisi varmaankin Seijan kaatamien puitten alle. Lisäksi en ollut aivan varma suunnasta, joten pikkuisen tuli tehdyksi ylimääräistä kierrosta. Lintuja ei näkynyt eikä kuulunut, mutta löysin riistaruokinnan, nuolukiviä ja syötillä viritetyn supiloukun. On siinä ansan tarkastajalla ihmettelemistä, jos seuraa meikäläisen pyöränjälkiä - keskellä metsää, yli kaatuneitten puitten, risukkojen ja ojien. Mutta olisihan se nyt ollut liian helppoa kääntyä takaisin! Sitä paitsi, tällä kertaa housut säilyivät ratkeamatta, eikä pyörällekään tainnut käydä pahemmin, mitä nyt matkamittari irtosi.
Täältä löysin viime kerralla "kuutiotikan" kolon, ei ollut puunhakkaaja nytkään paikalla. Tällä kaverilla on selvästi geometrista silmää!
Paluumatkalla yhytin viime vuonna havaitsematta jääneet pyrstötintit, mukavaa.
Sunnuntaina ei tarvinnut ähveltää ihan hikeen asti. Ennemminkin ajoteiden terävät irtokivet hirvityttivät.
Tai pitäisikö sanoa "kauristuttivat", sillä viereisellä pellolla ruokaili kaksi metsäkaurista, tässä niistä toinen.
Parin tunnin pyöräilyn raikastamana nappasin kotona vielä töyhtötintistä kuvan. Sinä on kanssa sellainen elohopea, että harvoin onnistun näinkään terävää kuvaa saamaan.
Pohjantikka koputteli edelleen metsikössä. Siitä on varmaan kunnon kuva Tiirassa, kun paikalle oli saapunut myös vähän järeämpää osaamista ja kalustoa.
