Suohaukkoja

Retkikohteeni Toukari muuttuikin kotipitäjän Vainiolaksi, kun luin Tiira-havaintojärjestelmästä, että Ulvilassa oli havaittu arosuohaukka. Mitä siis lähteä merta edemmäs kalaan!

Ensin tarkistin Pappilanhaan. Sinisorsat pyllistivät tirkistelylleni.

 

Turkinkyyhky säikäytti rääkäisyllään - ei voisi kyllä kuunaan uskoa, että pulusta voi lähteä niin karmaiseva ääni! Se laskeutui sille samalle valotolpalle, jossa on oleillut yksin tai kaksin viime aikoina. Sitten lintu alkoi kujertaa sitä tutumpaa säettä. Komeat syyssäätkö pistävät soidintuulelle? 

 

Hakanpään -Vainiolan pelloilla lepäsi aamurauha ja upean kypsä vilja.

Kiipesin sitten pienelle mäennyppylälle - sellainenkin peltojen keskeltä löytyy! - ja huomasin sänkipellolla kaksi lintua. Kaukoputkella näkyi, että toinen oli sinisuohaukka ja toinen - arosuohaukka!  Vertasin opaskirjan kuvaa ja lintua: täsmää!!  Laitoin tekstiviestin kuitenkin myös eiliselle havaitsijalle, maininnalla, että jonkun viisaamman lienee vielä syytä varmistaa asia.

Pyöräilin siis varmuudeksi vielä vastakkaiselle puolelle, missä ladon tausta olikin jo miehitetty. Paikalle saapui osaavia lintuharrastajia, jotka määrittivät linnun -  niittysuohaukaksi. No, hieno niinkin! Opinpahan taas, että pitää osata katsoa oikeita tuntomerkkejä. Olin tutkaillut istuvan linnun pään kuvioita, kun parempi erotuskohta olisikin ollut siiven aluset! Nuorella linnulla puvun väri kun vaihtelee, niin pitäisi kyetä erottelemaan lajit oikeista kohdista.

 

Ei voi kyllä muuta kuin ihailla taitavien määrittäjien osaamista. Pienellä vilkaisulla laji kuin laji taittuu, kun meikäläisen on vaikeaa edes löytää koko lintua.  Tässä maisemassa on sinisuohaukkakoiras - jossakin tarkkasilmäisten löydettävänä.

Pinnan siis kuitenkin sain:

166.  niittysuohaukka