Nelijalkainen etsintäapu

Kun tuli varpushaukan löytymisreissulta (25km) kylkiäisenä pikku nuha, täytynee tyytyä vähäksi aikaa rauhalliseen kotipiirikäpsehtimiseen. Saattaisi se fasaani löytyä läheltäkin. Jos vielä ottaisi avuksi teräväaistisen, sudenkarvaisen kaverin, voisi joku kukko tai kana pelästyksissään äännähtää tai jopa näyttäytyä!

Tämä herra pullisteli viime keväänä pihalla.Onkohan kukkoilu koitunut sen kohtaloksi?

Eilen kerääntyi koko joukko variksia - kaikkiaan nelisenkymmentä - sekä muutama naakka pitämään sen päiväistä meteliä kotimetsikön kuusiin, että arvelin vähintään huuhkajan kuusessa piilottelevan. Etsijäkoira Hilla oli jo aiemmin löytänyt kuusen juurelta kivelle jääneet oravanrippeet, joten joku peto metsikössä on aterioinut. Ilmankos linturuokinnalla ei ole tänä vuonna oravia juuri näkynyt.

Liekö kaikki fasaanitkin syöty?  Ei nimittäin auttanut koirankaan aistit. Fasaanit pysyvät siis edelleen jossakin muualla kuin meikäläisen havaintopiirissä.

Mutta tänäänkin varikset olivat kiihdyksissään. Liekö hukkamainen karvakorva ja kiikarit tanassa liikkuva kaksijalkainen yhdessä aiheuttaneet sen, että peto joutui lähtemään väijypaikastaan - ja niinpä tuli oravansyöjä nähdyksi! Mutta mikä olikaan laji? Kanahaukka?

Illalla kävi toteen se, mitä tämä harrastaminen voi parhaimmillaan antaa. Havainto tuleekin silloin ja sieltä mistä sitä vähiten odottaa! Kun koirulan emäntä tuli kaveriaan hakemaan, nelijalkainen jäi väkisinkin vähäksi aikaa huomiotta, sillä metsikössä huuteli - lehtopöllö!!  Eipä olekaan neljään vuoteen pihaan tätä eglantilaisten tv-sarjojen jokaöistä huutelijaa kuulunut. Samalla varmistui että kuusikosta päivällä lehahtanut vaaleankirjava petolintu olikin todennäköisesti tämä pöllö, joten kanahaukkaa en listalleni siis vielä saanut.

Kiitos Hillalle lenkittämisestä!

Pinnasaldo:
36.varpushaukka
37. lehtopöllö