Päätin selättää pimeyden ja mökkeillä Sallan Naruskassa muutamia päiviä.
Matkustusjännitystä lisäsi edellisenä päivänä annettu
viranomaisvaroitus alueella liikkuvasta haavoitetusta karhusta.
Juolukat olivat aloittaneet maaruskan loimun.
Oli hiljaista. Ei näkynyt karhua eikä otson käyntikortteja eikä juuri muitakaan luontokappaleita neljää etelän-kalastajaa lukuun ottamatta. Järripeippoja ja urpiaisia oli sentään liikkeellä sekä rastaita. Kanahaukka poikkesi yhtenä päivänä ja västäräkki vitskutti hyvästit matkalla etelään. Kuukkeliperhekin löysi leipätarjoilut viimeisenä päivänä.
Katajanmarjoja oli runsaasti. Katselin yhtenä päivänä kun hömötiaiset varastoivat niitä talvimuonaksi kaarnan alle.
Haavat pudottelivat jokivarressa lehtiään myrskytuulen vieminä.
Veden määrä takasuolla kertoi runsassateisesta syksystä.
Onkohan nalle tallustellut täällä tänä vuonna...
...ja kelpaisiko sille talvievääksi kostutetut variksenmarjat eli kaarnikat...
...tai tästä kolosta sallaiset herkut?
Taitaisi tulla meikäläiselle kiire soutaa joen yli jos kontio pääsisi yllättämään.
Oravaa ei sen sijaan pelottanut nalle eikä ihminen. Pörröhäntä saapui aamiaisseurakseni aamuisin auringon noustua, ja kolisteli sen päiväisesti nakertaessaan ulkoseinän poronsarvia, että olisi luullut isommankin eläimen sisälle pyrkivän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti