Puurijärvellä

Aamulla otin alleni auton ja pöräytin pitkästä aikaa Kokemäen Kauvatsan Puurijärvelle, kun yli 50 km matka tuntui hieman liian rankalta poljettavaksi edestakaisin.



Luontoreitti sopii myös liikuntaesteisille. Tien alussa on inva-Wc ja "polku" on paikoin kuin asvalttitietä.

  

Kärjenkalliolla ennen varsinaista tornia on iso lava, jolle pääsee hyvin myös pyörätuolilla...

 ..mutta tähän torniin kiipeäminen vaatii ainakin meikäläiseltä aina ylimääräistä tsemppaamista, on se niin julmetun korkealla! Lukuna 18m vaikuttaa pieneltä, mutta kun askelmien välistä paistaa taivas, vain linnut saavat minut kiipeämään perille asti. Torni on tietämäni mukaan yksi Pohjoismaiden korkeimmista lintutarkkailupaikoista.

 Ylhäällä oli tavanomaiseen tapaan hyisevän tuulista. Onneksi tällä kertaa torni ei tuntunut huojuvan ja pipokin pysyi päässä. Alasmenoa oli parempi olla ajattelematta etukäteen.

Mutta sitä en muistanutkaan, että torni on rakennettu miehen mitoille. Jos kaukoputkella yrittää katsoa omalta korkeudelta, kaide häiritsee ikävästi.

 

Parempi siis tiirailla taivaalle. Myöhästyin kurkien aamulennolta, mutta joitakin satoja lintuja järvellä toki oli, ja muutamia parvia lensi kohti etelää.

Pois lähtiessäni poikkesin vielä minulle uudella lintutornilla.

Torni sijaitsee Puurijärven pohjoispäässä. 

 

Tornin vieressä oli isoja haapoja...

Ja niissä aina niin ihania kääpiä...

...joita en valitettavasti osaa määrittää.

:.

Mutta lintujen määrittämistä voi harjoitella vaikka liittymällä paikalliseen yhdistykseen!