Ihanan lämmin sää on hellinyt toukokuun lopulla vielä iltapyöräilijääkin. Koska sisällä ei millään malta pysyä, ja pihamme kuhisee hyttysiä, vakuuttelen itselleni että puutarhahommia voi tehdä myöhemminkin eikä pöly sisällä mihinkään häviä - ehtii sitä sitten heinäkuussa jynssätä paikkoja kun linturintamalla hiljenee.
Tänä keväänä olen kuullut todella paljon viitakerttusia ihan lähialueella. Sain lajista jopa pihapinnan yhtenä aamuna lähtiessäni töihin. Samaisella työmatkalla kuulin vielä kaksi muutakin viitalaulajaa. Laulutaitureita kannattaa yleensä höristellä vaatimattomista ja siivousintoilijoiden mielestä "hoitamattomista" vanhoista puutarhoista ja pusikoista, joissa kasvaa myös jotain meikäläistä pidempää laulupuuta.
Esim. Friitalan nahkatehtaan syksyllä raivatussa ja nyt koivun alkua puskevassa ojanvarsipuistikossa kerttunen yrittää houkutella morsmaikkaa esittelemällä matkimistaitojaan. Tätä kaveria jouduin kuntelemaan useampana iltana, sillä takaa kuuluva maantiemelu häiritsi muutenkin vasta aloittelevaa kerttusta, enkä päässyt perille, olisiko sittenkin kyseessä "äänenavausta" suorittava luhtakerttunen. Lintu kun viihtyi matalalla puronvarsipuskissa, ja muutenkin alue olisi ollut luhtakerttusellekin sopiva. Ja olin liikkeellä "jo" klo 20:n aikaan, jolloin konsertissa esiintyi lähinnä lämmittelybändin rastaat.
Kun tätä tietä nahkatehtaan viereistä tietä jatkaa edelleen Ulvilan Hannulan teollisuusalueelle ja siitä Porin puolelle, löytää lisää viitakerttusia - ja satakieliä ja muita laulutaitureita. Teollisuushallien joukossa on onneksi vielä hoitamattomia plänttejä, jotka tarjoavat suojaa näille upeille laulajille. Yhtenä vuonna tien varrella surisi viitasirkkalintu ja kriikutti ruisrääkkä. Myös sarvipöllöpoikueen olen alueella tavannut.
Toivottavasti aluetta ei edelleenkään siivota ja "steriloida".
Yksi ihanista alueista keskellä Ulvilaa on terveyskeskuksen ja vanhusten palvelutalon välissä sijaitseva lampi. Tänä vuonna siellä ei ole ainakaan vielä laulellut viita- vaan se nopeampitempoinen luhtakerttunen sekä mm. ruokokerttunen, punavarpunen ja lehtokerttu. Kultarintaa en tänä vuonna vielä ole kuullut. Telkkäpari on ilmeisesti asettunut rantapönttöön ja käpytikalla on kotikolo jossakin lähellä, koska vierailee paikalla usein.
Urheilukeskuksen puolella jatkuva lepikko on sekin arvokas puronvarsiympäristö. Tämän ovat oivaltaneet myös punakylki-, räkätti- ja mustarastaat, jotka pesivät alueella.
Myös vanhan pappilan omenapuutahassa on luritellut viitakerttunen.
Tämä ei kylläkään ole omenapuu vaan ilmeisesti tuoksupoppeli?
Nyt pitäisi kyllä olla ehdottomasti tuoksuja välittävä tietokone, sillä tämä iso puu levittää ihania aromeja! Muistan, miten tuo tuoksu tarttui nyt jo edesmenneisiin pehmeäturkkisiin koiriimme, kun lähes päivitäin lenkkeilimme seudulla. Sen jälkeen meillä oli koko illan ekologiset ja edulliset kotituoksuttimet.
Mutta viitakerttusista vielä..
Sunnuntai-aamuna poljin Leineperin ruukille.
Kaasmarkunjokivarressa luritteli kaksi kerttusta. Kavereina lauloi kultarinta ja surrasi viitasirkkalintu. Hyvä - sillä viimeksi mainittua en olekaan vielä tänä kesänä kuullut. Ja hilkulla oli ettenkö nytkin olisi polkaissut ohi, sillä lintu ilmoittautui vasta paluumatkalla, ja silloinkin vain muutaman surrauksen verran. Taisi olla sirkkalinnulle liian myöhäinen vuorokauden aika, kun kello oli jo seitsemän aamulla!
Laskin, että olen havainnut tämän kevään aikana viitakerttusia yhdestätoista eri paikasta, kaikki pyöräilymatkan päässä. Ja varmasti niitä löytyy vielä lisää! Hienoa, että tämä mestari on runsastunut täällä Satakunnassa.
Ja ekopinnamääräni on kasvanut viikon aikana kahdella:
152. törmäpääsky - löytyi Ruskilankoskelta
153. viitasirkkalintu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti