Viime vuonna näihin aikoihin tällä peltoaukeamalla oli lähes kolmesataa laulujoutsenta ja melkein neljäsataa metsähanhea! Töyhtöhyypät ja kiurut olivat myös saapuneet, kottaraisista ja mustavariksista puhumattakaan. Tänä vuonna ei tarvinnut silmille kiikareita juuri nostaa, ja sain sisäänajaa uudet sukseni auringosta ja hiljaisuudesta nauttien. Vain muutama naakka ja varis sekä kolme metsäkaurista osui reittini varrelle. Enpä olekaan koskaan näillä pelloilla hiihdellyt, vaikka muistan yhtenä talvena sitä pohtineeni. Tuolloin nimittäin ajelin polkupyörällä pitkin hankia, jotka öinen pakkanen oli kovettanut aurinkoisen kevätpäivän jälkeen todella vahvoiksi!
Myös sepelkyyky saapuu yleensä näihin aikoihin. Kotiin palattuani ruokinnalla ei suinkaan ollut kyyhky, vaan..
kukkuva varis! En tiedä miten yleistä moinen ääntely on, mutta pihapiirissämme sellainen on jo useampana vuonna keväisin kuulunut. Ensimmäisen kerran kun tuon kuk-kuuuun kuulin, en kyllä ymmärtänyt sen tulevan tästä lintulajista, ennen kuin näin kuka nokkaansa aukoi. Variksen normaaliin karheaan kraakkumiseen nähden vieno, loppuosataan laskeva kuk-kuuuu, kuulostaa jotensakin humoristiselta. Mutta ehkäpä juuri sillä tehdään se lopullinen keväthurmaus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti