lauantai 6. toukokuuta 2017

Tornien taisto 2017 - yhtä juhlaa!?

"Nää olis täällä taas", tuumattiin, ja varattiin neljälle naiselle tuttuun tapaan Porin Noormarkun Kahaluodon luontotorni jokakeväisen kerrospukeutumisjuhlan tapahtumaestradiksi. Samalla voisi aktivoida aistien terävyyttä ("mä en näe kun väreilee!",  mä en kuule kun tuulee!"), terveellistä seisomista varpaanlämmittimien ja irtovillan täyttämissä talvikengissä sekä nähdyn ja kuullun yhdistämistä aikaisempaan muistiainekseen ("mikä toi ääni olikaan?", "mitenkäs sen perä taas erottuikaan muista?").


Varttia vailla neljä oli pimeää. Ulvilassa oli taas säästetty katuvaloissa, ja vakuuttelin itselleni, että on paljon turvallisempaakin lähteä autolla kuin nauttia kevätaamun äänistä, tuoksuista ja raikkaudesta pyöräillen...


Tornipolun luonakin vielä hämärsi. Lämpöä 5 astetta, kiva, sillä aikaisemmat yöt olivat menneet pakkasen puolelle. Ehkä tarkenisin sittenkin!


Hämärää touhua. Reipas pyöräilijä - Eija - jätti alkuverryttelvälineen parkkiin pitkospolun alkuun. Myös Maarit saapui pyörällä. Kaisa ja minä lämmittelimme lihaksia hieman maltillisemmin autolla.

Ja sitten se juhla alkoi!


Tasavuotiskuohuvat klo 4.50 - joukkueemme 10. kerta taistossa!  Olkoon lajiluettelo mittava ja päivämme (aamumme) onnistunut!




Ensimmäiset 30 lajia saatiin kasaan mukavasti, mutta sitten jo klo 9 jälkeen alkoi tahti hiljentyä. Lajikirjo oli sitä tavanomaista lokki - sorsa - rastas - tiais -  tiltaltti - kyyhky - punarinta - tikka -soppaa, paitsi että jokavuotinen kaulushaikara ei puhallellut lainkaan.


Joku oli ehtinyt täällä(kin) avartaa näkymää. Se ei kyllä auttanut meitä, kun joki näytti lähes tyhjältä. Sorsalintuja oli todella niukasti, eikä kahlaajienkaan lajistossa ollut hurraamista.

Kerkesimme sitten siinä silkkiuikkujen, närhen ja laulurastaan odottelun välissä juhlistaa päivää  kuitenkin myös Kaisan nelivuotiaan pojan yllätyspakkaamalla saippuakuplakoneella! Eipä sitä koskaan ennen ole saippuakuplia tornilla nähtykään!




Huomatkaa myös nenäkannu! - oli poika aavistanut Eijan alkavan flunssankin.


Sää oli lopulta juhlimisen arvoinen, vaikka ajoittaiset tuulenpuuskat pistivätkin istumaan lattialla viimalta suojassa. Kaikkia kerrosvaatteita ei tarvittu, sateesta ei ollut tietoakaan ja aurinkokin ihan porotti puolesta päivästä kun pilviverho väistyi. Näpit pysyivät lämpiminä - Kaisalla jopa kuumina, kiitos käsilämmittimien. Onnittelut olivat paikallaan myös tornin uusista lajeista: mustapääkertusta ja uuttukyyhkystä. Majavan näkeminen on aina julistavaa, ja myös kauriin mylvinnästä voi nauttia!.

Puuttumaan jäivät kuin jäivätkin kaulushaikara, laulurastas ja närhi. Loppusekunneilla käki meinasi aiheuttaa suuremmankin juhlinnan - kunnes aivomme muistivat, että näin tapahtui viime vuonnakin - Kaisan kännykkä!

Ruksien määrää laskiessa huomasimme, että saatoimme juhlistaa Kahaluodon pinnaennätystä!  Rikoimme kaikkien aikojen lajimäärän yhdellä pisteellä: 60 - surkein tulos Kahaluodosta koskaan! Hyvä me!

Kiitos ennätystuloksesta ja mukavasta päivästä Eijalle, Kaisalle ja Maaritille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti