Tänä vuonna kuitenkin alkoi jo epäusko hiipiä ja stressikynnys madaltua. Yhtä vailla!
Talvi saapuu. Ja jos ei lumi tai pimeys vielä lannista,
niin eipä sumussakaan juuri ole toiveita esim. teerien löytämiseen.
Pihlajanmarjoja riittäisi taviokuurnille Ulvilassakin, mutta eipä ole hollille sattunut.
Ja se pikkutikka. Ei missään!
Majavatkin tekevät parhaansa pinnanmetsästäjän kiusaamiseksi.
Puuta kaadetaan polulle..
Rastaita tuntuu olevan joka puolella, valtavia määriä - en minä niitä kaipaa.
Mutta mikäs tuossa nakuttaa?
Viimenkin! Pikkutikkakoiras oli takonut salaa jo lähes kokoisensa kolon.
Vain pyrstön pää jäi näkyviin. Enpä vain ollut kohdalle aiemmin sattunut.
Tarkkana täytyy olla!
Nyt ei siis enää tarvitsisi lintujen perässä tarpoa.
Mutta kun se on niin kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti