Vaskitsa-vainaat

Uusi retkiyritys nelijalkaisen lenkkikumppanin kanssa tehtiin harhautustaktiikalla. Laitoin koirulan autoon - sinne se menee mielellään - ja ajoin kilometrin päähän vesitornille. Siitä sitten lenkkeilemään metsän kautta soratielle ja toista polkua takaisin autolle. Ei mitään ongelmia!  Hyppyharjoituksiakin saatiin tehdä, koska sitten viime käynnin polulle oli kaatunut kuusia. Lopun asvalttiosuuskin sujui reippaasti, varsinkin kun kaatosade putosi niskaan kastellen turkin ja vaatteet niin että auto ja penkit höyrysivät kosteutta vielä pitkään. Pikkuisen kyllä otti meikäläisen luonnon päälle, minusta on typerää mennä ensin autolla, kun matkan voisi aivan hyvin myös kävellä. Mutta kerro se sitten tälle karvakorvalle!

Täytyy sanoa, että nyt oli kirsusta apua. Soratieltä Hilla löysi jotain mielenkiintoista. Kas, joku on ajanut käärmeen päälle - ei vaan vaskitsan! Vaikka pää oli jo entinen, täplikkäästä ruumiista näki selvästi, että kyse onkin vaarattomasta, jalattomasta liskosta, ei käärmeestä. Tutkailin vainajaa tovin ja otin pari valokuvaa.  Mutta mitä ihmettä?  Muutaman metrin päässä oli toinen, todella kauniin kiiltävän kuparisen ruskea, ei pilkkuja - siis naaras. Eloton sekin.

Siltä oli joku katkaissut hännän, mutta oliko ketun tai siilin ruokailu jäänyt kesken? Vaskitsatkin voivat pudottaa häntänsä kuten sisilisko, mutta tämä oli kyllä irronnut jollakin vielä ikävämmällä tavalla.


Samalla alueella on ennenkin havaittu vaskitsoja. Koirulan emäntä löysi eräänä vuonna niiden talvehtimispaikan, missä näitä "vaskikäärmeitä"" oli useita horrostamassa.

Olisipa ollut mukavaa tavata nämä kiemurtelijat elämänsä hetkillä!

Tässä vielä Youtuben kuvaa hyvin voivasta vaskitsasta
http://www.youtube.com/watch?v=YA8dMt3hbN4


Vaskitsa on englanniksi osuvasti Slow worm: hitaammin se todella liikkuu kuin käärme, koska sen vatsassa ei ole samanlaisia liikuteltavia kilpiä kuin käärmeellä.