Taistotunnelmia 3.5.

Joka ikinen vuosi Birdlifen Tornien Taiston lähestyessä pohdin vakavasti jättäväni polkupyörän kotiin ja saapuvani kisapaikalle autolla. Ja joka ikinen vuosi löydän itseni pimeältä tieltä polkemassa kohti tornia silloin kun muut ihmiset ovat palaamassa yökarkeloistaan. Tänään klo 2.30.

Treffausaika Eijan ja Kaisan kanssa oli klo 4.15.

Sitten noukittiin Maarit matkan varrelta ja olimme hyvissä ajoin ennen aloitusaikaa klo 5 perillä. Valoakin alkoi jo olla ilmassa, näköjään myös pientä jännitystutinaa...

Koska kokemusta vilutärinästä on kertynyt jo useammilta vuosilta, tänä vuonna lisäsin vaatekerrosten määrää 6,5:stä 7,5:een sekä sijoitin taisteluvarusteluun hieman ekstraa. Olihan aamulla pakkasasteita ja Kahaluodon tornilla oletettavasti tuulee, kuten aina.

Varpaanlämmittimet osasin nyt laittaa jalkaan jo hyvissä ajoin, ja käsille olin hankkinut upouudet paristohanskat! Lämmitysihmeistä huolimatta tarvitsin käsineitten alle vielä kahdet sormikkaat ja talvikenkiin lämpimät pohjalliset sekä kolmet villasukat. Hätäavuksi ottamiani mononsuojia en sentään tarvinnut!
Kaikkia muita asusteita sitten käytinkin, yläkropassa tuo 7,5 vaatekerrosta (puolikas: kauluri) ja alakropassa 4. Tornille piti raahata muovikassillinen vaatetta havaintovälineiden ja eväitten lisäksi.  Olisi kyllä ollut mukavampi kulkea ilman pitkoksille kaatuneita puita.

Sää oli siitä poikkeuksellinen, että ei satanut koko aikana! Iloitsimme siis siitä. Nautimme myös Outin-päiväkarkit. Muut ilonaiheet olivatkin sitten vähissä, sillä lintuja oli selvästi vähemmän kuin esim. viime vuonna. Sorsalinnut loistivat poissaolollaan, mm. jokavuotinen tukkakoskelo puuttui, samoin haapana, sotkat, silkkiuikku... Merikotkaa yritimme vääntää harmaahaikaroista ja korppia variksista, mutta turhaan. Paikalle yleensä varma laji, pikkutikka, jäi myös löytymättä. Kun oli kisattu jo yli puolet ajasta, näytti pahasti siltä, että teemme ennätyksen - sieltä toisesta päästä - mutta ehkäpä viimeisillä tunneilla tulisi joitakin uusia vielä? No eipä tullut tarpeeksi. Saimme lopulta yhteensä vaivaiset 63 lajia kokoon.  Ja tornin ennätys tuli kuin tulikin! Aikaisempi pienin lajimäärä oli 64, vuodelta 2011, meidän Ekoakkojen nimissä sekin.  Hyvä me!

Joitakin mieltä lämmittäviä havaintoja saimme loppumetreillä kun kourallinen pikkulokkeja lensi jokea pitkin ja pian sen jälkeen kaksi komeaa sääkseä peräkkäin ja läheltä tornia. Ja olihan tuo mukavaa saada katsella niin paljon suokukkoja  (n. 150 lintua pieninä ryhminä ja välillä yhdessä) niin läheltä ja kauan ja eri paikoissa, lennossa ja kivillä, pörhistelemässä kaularöyhelöään, ottamassa taisteluaskelia tai muuten vain joka paikassa valmiina täyttämään näkymän aina kun joku luuli löytävänsä jotain muuta..


Hauska oli kuunnella myös kukkoa, joka kiekui koko aamupäivän - harmi kun siitä ei saa pinnaa!  Oli mielenkiintoista oppia myös valkohäntäkauriiden murisevan pelottava ääni, jonka ne möläyttivät suustaan pelästyessään tornilaisia. Majavakin näyttäytyi pariin kertaan.


Viime vuonna muistan, kuinka paluumatkalla löysin kolme kattohaikaraa Ulvilan pelloilta. Nyt niitä ei näkynyt, mutta tässä olisi kaksi uutta lajia: valko- ja musta harsolintu!

Ja ensi vuonna uusiksi. Pyörällä, tottakai.