Retkeilyä: mm. Levajärvi ja puukiipijät

Kyllä toukokuu on parasta retkeilyaikaa - syyskuun lisäksi! Hyttysistä ei ole inisijöiksi, eikä kasvusto vielä peitä näkyvyyttä. Kun vielä sopivasti satelee välillä, siitepölytkin huuhtoutuvat sen verran, että aivastelu ei häiritse tarkkailua.

Olen liikuskellut jalan Ulvilan Saarenludossa

.. ja pyörällä lähimetsissä.

Kävin tutustumassa myös Kullaan Levajärven uuteen lintulavaan. Se olisi periaatteessa ollut vielä pyöräilymatkan päässä, mutta lipesin periaatteistani ja hyppäsin ystäväni autoon.

Niinpä parkkipaikalla olikin sitten kaikkia laiskimuksia varten ylimääräiset verryttelyrappuset, ettei kramppi yllätä lavalle kavutessa !

Paikka oli ihana! Sinne ei kyllä olisi osannut, ellei kriittisissä kohdissa olisi ollut opasteita. Kun tiesi kääntyä Kullaalta vt 11:ltä Harjavallan suuntaan Levapellontielle,  Lintutorni-kyltit ohjasivat perille. Aivan loppupäässä olisikin muuten tullut uskon puute, kun tie näytti jotavan suoraan sikalaan!

Yllä näkymä pohjoiseen. Vesilinnuista oli paikalla laulujoutsenpari, härkälintuja, telkkiä, nokikanoja, sinisorsia, taveja. Pieniä tutinoita aiheuttivat kaksi outoa harmaata sorsaa, joilla oli sininen siipipeili , eivätkä tuntomerkit sopineet mihinkään Svenssonin määrittämään lajiin. Niillä ei myöskään ollut minkäänlaista kevätkiihkoa. Tarkan tiirailun jälkeen linnut paljastuivat houkutussorsiksi, kaupan hyllyltä muuttaneiksi.

Järven toinen pää on rehevä ja vähävetinen. Metsävikloja, liroja, kalatiirapari, kurki, lokkeja, ruskosuohaukkapari ym. linnustoa näkyi helposti. Västäräkki oli tehnyt pesän lavan nurkkaan. Valokuvaajaystäviäni ilahdutti aivan rakennelman juurella itseään esitellyt hernekerttu.

 

Tulosuunnasta vasemmalle avautuu peltomaisema.  Oli mukava vertailla mulloksella aterioivia laulu-, räkätti-, musta-, punakylki- ja kulorastaita keskenään. Sikalan läheltä kantautui pikkuvarpusten ääntely - ja mielenkiintoinen haju..

Levanpellon esittelyä ajo-ohjeineen löytyy tarkemmin Porin lintutieteellisen yhdistyksen sivuilta

http://www.satakunnanlinnut.fi/lintupaikkoja-ulvila/

Tässä lopuksi eilisen sykähdyttävin löytö. Hain kotimetsikössä äänen perusteella ruokaa pyytäviä linnunpoikia, kunnes huomasin yläpuolelläni olevan männyn kaarnapatin liikkuvan. Sitten se muuttui viideksi puukiipijäpoikaseksi! En olekaan koskaan ennen onnistunut näkemään puukiipijä- pesuetta - enkä olisi nytkään elleivät ruokkivat emot olisi paljastaneet lapsiensa paikkaa. On niillä todella hyvä suojaväri!