Linnusupp

Kävimme pääsiäisen aikaan ystäviemme luona Tartossa. Minulla ei ollut mitenkään aikomuksena "linnustaa" tällä matkalla, mutta ystävämme näyttivät meille paikkoja Tartossa ja Etelä-Virossa, ja poikkesimme muutamissa luontokohteissa.

Pyöräilymatkan päässä kaupungin keskustasta sijaitsee Aardlan alue järvineen ja Pori (!)-jokineen. Tänä keväänä pellot olivat poikkeuksellisen kuivia. Yleensä paikka on tulvaveden peitossa huhtikuussa. Nyt tomu vain pölisi askelten alla. Pelloilla ei paljon lintuja näkynyt. Kiurut liversivät ja joitakin minulle outoja ääniä kuului hanhien kaakatuksen lomasta.

Pellolla ruokaili tuhansia tundrahanhia karjan ohella. Tässä linnuista vain pieni osa.

 

Hanhet lensivät läheltä. Koska minulle ei ollut kaukoputkea mukana, keskityin vain nauttimaan tunnelmasta! Ja hyvä niin.  Ei aina kannata stressata yrittämällä kuvata, määrittää tai laskea havaitsemaansa. Voi antaa itselleen luvan pysähtyä ja laittaa välillä vaikka silmät kiinni! Tosin nyt tornissa kuului enimmäkseen vain tuulen ujellusta...

Myös järvi oli täynnä siivekkäitä. Näistä valokuvista ei avaudu todellinen tunnelma, sillä kun hanhet jostain syytä lähtivät lentoon, ilma oli sakeana linnuista, "linnusupp" - lintusoppaa, kuten virolaiset sanovat. Voin vain kuvitella, millanen meno täällä olisi "normaalina" tulvavuonna!

Sopasta löytyi paljaalla silmällä vai muutama tunnistettavissa oleva sattuma. Joutsenten lisäksi valkoisen jalohaikaran on vaikea piilotella.

Poikkesimme myös noin 40 km Tartosta etelään sijaitsevassa Taevaskoda-nimisessä paikassa ihmettelemässä korkeita hiekkakiviseinämiä. Alueelle oli juuri hiljattain laitettu opasteet ja rakennettu rappusia. Retkireittejä oli kaksi, pidempi n 6 km. Mukava paikka!

Seinämät olivat täynnä törmäpääskyjen pesäkoloja. Opastaulussa kuvattiin myös kuningaskalastaja.
Metsästä kuului tuttuja ääniä kuten punarinta ja peukaloinen, mutta myös tuntemattomia. Ainakin eräs tikka nakutteli mielestäni "eestiksi".

Täällä Polvan maakunnan Meenikunno-rämeellä maisemat vaikuttivat vallan tutuilta.

Hiljaista oli. Niittykirvinen näkyi, ja takimmaisella suolammella telkkiä sekä tukkasotkia. Kotimaiseman kurki puuttui.

Tarton keskustassa kohtasin tutun äänen ja näyn.

Mustavarikset olivat tulleet vähän aikaa sitten ja asettuneet taloksi sekä tähän että Ema-joen rantapuistoon. Linnut ovat kuulemma pidettyjä kaupunkilaisten keskuudessa. Myöskään hakkia eli naakkaa ei paheksuta, se on myös Tarton nimikkolintu. Kaupungissa oli hienoa myös se, että puiden annettiin vanheta rauhassa. Meillä kun ollaan ylivarovaisia ja poistetaan kaikki vähänkin ajassa muhkuroituneet puiston kaunistajat.

Kaupungista löytyi myös seuraavia tutulta kuulostavia lajeja: västrik ja varblane, naeuru- ja kalakajakas, punarind ja musträstas, sini- ja rasvatihane, harakas, vares. Pääsuke- lajit eivät olleet vielä tulleet, tai ainakaan minä en pääskyjä nähnyt.

Nyt ei sitten muuta kuin odottelemaan, että jokunen kattohaikara poikkeaisi täällä - vaikka sopivasti tornien taistoon 3.5. :)  Virossa kun tämä toonekurg (valge- sellainen) on niin yleinen että ei edes kuvaa tullut otetuksi!