Täytyy siis lähteä naapurikuntaan, mikä se nyt sitten onkaan...
Metsätaipaleelta saaliiksi jäi vain peukaloisen voimakas säe. Mukava sekin, ensimmäinen peukku tälle vuodelle!
Leistilänjärven aukealla äänimaailmaan ei mahtunut teeriä.
Muistan, kun aikoinaan etsin ensimmäisiä kertoja tätä paikkaa. Olin jo käynyt paikalla pettyneenä useampaan otteeseen ennen kuin minulle selvisi että Leistilänjärvi ei olekaan järvi! Enää. Wikipedian mukaan järven kuivatus aloitettiin vuonna 1777 ja saatiin päätökseen viime sotien jälkeen. Kuivatuksen ansiosta saatiin lähes 1500 hehtaaria viljelysmaata. Miksiköhän nimeä ei vaihdettu samalla esim. Leistilänpelloksi?
Teeriä ei näy eikä kuulu, mutta metsäkauriita tuntuu liikkuvan paljon.
Nämä alkavat olla kohta vakiokamaa pyörälenkkien varsilla!
Nakkilasta pääsee mukavasti Porin Lattomeren kautta takaisin Ulvilaan. Kuntien rajalla on mielenkiintoinen hiekkakuoppa, jota käytetään uimarantana niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin (hevoset). Kartan mukaan alueella on myös rauhoitettu luola, mutta se täytynee etsiä joskus toiste.
Täällä asuu vakiolintuna mustakurkku-uikkupari. Toinen oli jo saapunut, aikaisemmin kuin yleensä.
Lampareen nimeä en tiedä, mutta kartassa lukee Teikkala toisella puolella tietä. Siitä hauska paikka, että uikku voi siirtyillä edestakaisin Ulvilan ja Nakkilan väliä havainnoitsijan seistessä Porissa! Jos kerää kuntapinnoja, tästä saa kolmelle kunnalle mukurun!
No niin, teeri jäi siis löytämättä, mutta sitä aamuilmaa tuli taas varastoiduksi 28 km verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti