Meidän joukkueen nimi on jo useampana vuonna ollut Ekoakat, sillä olemme perinteisesti kulkeneet tornille ekologisesti polkupyörillä. Mikä tarkoittaa sitä, että ...
...Ulvilasta matkaan on lähdettävä varhain -siis anivarhain! Porin Noormarkun Kahaluodon tornille on n. 23 km poljettavaa ja sen jälkeen vielä pitkokset sekä vermeitten kanto ja asettelu "taistelukuntoon". Niinpä starttasin kotipihasta klo 2.30. En muista, että koskaan Tornitaistohistoriassa olisin joutunut ajamaan näin pimeässä koko matkaa. Vasta perillä klo 4.30 sai sammuttaa ajovalon.
Matka kulki joutuisasti, sillä väkisinkin ajatuksiini iski poliisisarjojen kauhukohtaukset pimeästä syöksyvistä ryöstäjistä tai muista mummojen hakkaajista. Lisäksi piti varoa kotiin viihteeltä palaavia juhlijoita, valaisemattomia kuoppia, tielle loikkivia sammakoita ja pihasta hyökkääviä koiria.
Säätiedotus oli povannut muutamia päiviä sitten liian hyvää säätä ollakseen totta. Eikä se ollutkaan. 15 asteen lämpö ja aurinko muuttui taistopäivälle tyypilliseksi sateeksi, tuuleksi ja viluksi. Ja kuten aina, aurinko alkoi lämmittää vasta kun kisa lähestyi loppuaan.
Mutta ei se haitannut tahtia!
Kerrospukeutuminen on poikaa - ei varmaan voi sanoa "naista"?? - ja sitä harrastettiin vähän joka kehonosassa. Laskin, että minulla oli ylävartalossa kuusi ja puoli kerrosta (puolikas on kauluri), alakropassa kolme, jaloissa kolme + pohjallinen ja kertakäyttöiset jalanlämmittimet sekä käsiä varten kolmet hanskat. Silti piti käydä välillä kävelemässä, muuten kiikarikäsi olisi tutissut liikaa.
Näissä kuvissa näkymät tornilta suistoon (yllä) ja kaupunkiin päin (alla).
Mutta mitäpä tornista sitten näkyi?
Ensimmäinen olento oli katiskoja kokemaan lähtenyt kalastaja. Varsinaisen kisan aloitustunti toi 35 lintulajia,joista mukavin oli uivelo, pariskunta ja yksinäinen naaras. Kaulushaikaran puhaltelun onnistuimme tulokahvien hörppimisen lomassa kuulemaan heti aamusta, ja pikkutikka rummutti vastarannalla. Viimeksi mainittu, naaraspuolinen, näyttäytyi myöhemmin tornin vieressä. Myös kuusi jokea pitkin lentänyttä jouhisorsakoirasta oli kaunis näky. Mielenkiintoisiin havaintoihin kuuluu myös joessa uiskennellut majava, joka nähtiin useampaankin kertaan.
Seuraavat tunnit menivät sitten keskimäärin 4,5 uuden lintulajin ja 2 veneen vauhdilla. Erityisesti viimeisellä tunnilla oli havaittavissa purjehduskauden alkaminen, koska mastollisia laivoja kuljetettiin letkassa kohti venelaitureita.
Lintuhavaintopuolella olimme iloisia kirjosieposta, jota muina vuosina olemme yrittäneet turhaan löytää, ylilentävästä piekanasta, ruovikossa lepäävistä pääskysistä, pajulinnun vienosta säkeestä, tukkakoskeloista, pikkulokeista, suokukoista... Kovinta vääntöä piti tehdä niinkin peruslajista kuin harmaahaikarasta, joka - kiitos kylmyyden ansiosta puuttuvasta väreilystä - saatiin viimeisellä tunnilla näkyviin kaukaa suistosta niin, että myös muut kuin yksi "akka" sen huomasivat. Myös naakka ja kottarainen teettivät silmiin tuskan usvaa. Puuttumaan jäivät vallan mm. tavallinen käpytikka ja vain yhden kuulema fasaani sekä pitkoksille kuulunut metsäkirvinen, jonka ääni ei kantautunut tuuliseen torniin asti.
Kokonaislajimääräksi saimme 66. Birdlifen tämän vuoden projektilajia selkälokkia havaittiin kaksi.
Vetinen sää ei vierailijoita houkutellut: tornissa kävi kaksi vierasta (tuttua) ja yksi nelijalkainen tornivahti.
Ekopinnoja rapsahti mukavasti. Jo aikaisemmin olin polkenut
90. lehtokurpan
91 .merimetson
92. leppälinnun
93. mustakurkku-uikun
94. kulorastaan
ja nyt tuli
95. kyhmyjoutsen 96. jouhisorsa 97. punasotka 98. tukkasotka 99. uivelo 100. tukkakoskelo 101. kaulushaikara 102. harmaahaikara 103. ruskosuohaukka 104. piekana 105. suokukko 106. punajalkaviklo 107. liro 108. pikkulokki 109. selkälokki 110. merilokki 111. kalatiira 112. lapintiira
113. pikkutikka 114, haarapääsky 115. pajulintu sekä - yllätys yllätys - kotimatkalla kotikunnassa pelloille lennähtänyt...
116. kattohaikaratrio!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti