Viime viikon aamuisella työmatkallani voivottelin mielessäni, miten jaksaisin taas hakea öiset laulajat - kerttuset ja sirkkalinnut - kun olen nykyään niin iltauninen. Ehkä pitää ryhtyä nousemaan vielä aikaisemmin, vaikka neljältä, heittää lenkki ja painua töihin?
Sitten sata metriä ennen työpaikkaa havahduin aatoksistani, kun tien vierestä, hakkuuaukean heinikosta kuului kuin kuuluikin - pensassirkkalinnun siritys! Jestas. Eihän tuossa maisemassa ole kuin kuivaa heinänvartta! Maassako se surraa?
Kyllä sieltä sitten tarkemmin katsottuna vähän jotain pientä puskaakin löytyi, mutta enpä kuunaan olisi tuolta pläntiltä sirkkalintua odottanut kuulevani. - Enkä sitten kuullutkaan tuon hetken jälkeen, sillä minään muuna aamuna lintu ei ole enää esittäytynyt. Taisi olla vain välilaskun paikka.
Viikon loppupuolella yllättivät säät - nyt onneksi miellyttävään suuntaan. Niinpä renkaat kohti Meri-Porin Etelärannan lintutornia!
Ensimmäinen vähän epätavallisempi konserttiareena löytyikuuden aikaan heti Ulvilan ja Porin rajalta, juuri Porin puolelta Kartanosta. Siinä lauloi viitakerttunen, kahden tien risteyksessä, pienen pienellä tontilla. Kerttunen on siinä nyt useampana vuonna luritellut, joten esiintyminen ei varsinaisesti enää mikään yllätys ollut. Ensimmäinen havainto tästä tuhattaiturista kuitenkin tänä kesänä.
Seuraava ylläri tuli Ulasoorissa. Tuolla ajoradan takana olevassa koivikossa naristeli ruisrääkkä! Johonkin poljennan rytmiin sen havaitsin. Hyvä, sillä lintu toisti kaksi kertaa nelitrymisen kiikkustuolin narinan ja sitten se loppui. Olikohan välilaskupaikka tämäkin?
Hiukan ennen tämän Ulasoorin lammikon ruokokerttusta ja satakieltä kuuntelin kevään ensimmäistä kultarintaa. Taituri on sekin! Vielä ei kuitenkaan pannut parastaan ja minulla oli etappiin vielä matkaa, joten konserttinautinto jäi nyt lyhyeksi.
Porin Etelärannan lintulava oli sentään jo viimevuodesta korjattu parilla poikkilaudalla. Enpä panisi pahakseni, jos tiivistä seinää ei enää rakennettaisikaan. Tämän(kin) lavan kaiteet on nimittäin miesmittoihin sovitettu: 160 senttinen ei saa kaukoputkeaan mukavasti katselukorkeudelle kun kaide on juuri näkökentässä. Siinä on oltava kumarassa tai varpusteltava yli kaiteen.
Vesi oli matalalla. Linnut olivat aika kaukana, mutta ahkeralla tihrustelulla löytyi mukavasti uusia pinnoja. Kaikkein mukavin ylläri oli viiksitimalit - eivät paikan suhteen vaan yleensä: olen onnistunut näkemään nämä ruovikon kauniit linnut vain pari kertaa aikaisemmin!
Kuluneen viikon saldo ihan kelvollinen:
125. ruokokerttunen
126. harmaasieppo
127. lehtokerttu
128. pensassirkkalintu
129. tervapääsky
130. viitakerttunen
131. ruisrääkkä
132. kultarinta
133. punavarpunen
134. haahka
135. ristisorsa
136. viiksitimali
137. silkkiuikku
138. härkälintu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti