Eilen oli Porin Enäjärvellä ollut uiveloita - siis sinne! Uivelo on yksi lempilinnuistani, on sillä niin sointuva nimikin. Sen löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Ei ollut nytkään. Enäjärvellä uiskenteli kaikenlaisia muita räpyläjalkaisia, mutta uivelot olivat nousseet siivilleen. Ohessa you-tubesta uivelotanssia. Eivätkös olekin kauniita lintuja?
Poikkesin takaisintulomatkalla Etelärannassa, jonne olikin pidempi soratiematka päätieltä kuin muistin. Ja tie oli aika pehmeä sateen jäljiltä...
Ylös luontolavalle oli esteetön pääsy - samoin alas, sillä joku ilmeisesti tunteitaan purkanut voimanpesä oli avannut näkymää merelle.
Kivellä istuvan merimetson lisäksi sain kuin sainkin ihailla uiveloita, toisin ne olivat kaikki naaraspuvussa eli noita videon ruskeatukkaisia. Lisäksi näin yksinäisen allin - niitten käsivarressa roikkuvien lisäksi... :) Joten ekopinnamäärä on nyt enää varpuspöllöä vaille 170! Ja kilometrejä tuli poljetuksi 52 kpl - mikä kyllä alkaa olla maksimi meikäläiselle yhdelle päivälle. Viimeinen puuttuva pinna löytyy toivottavasti lähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti