Siksipä minäkin lähdin aikaisin liikkeelle, heti kun valo alkoi kirkastaa maisemaa. Taivas olikin poikkeuksellisesti pilvetön perjantain rankkasateiden jälkeen. Jopa kuu näkyi.
Kävelin ensin katsastamassa Pappilanlammen tienoon. Vettä oli sinnekin kertynyt runsaanpuoleisesti, ja puro huuhteli lepänvarsia niin kovalla lorinalla, että aamumehut rakossa luulivat olevansa valmiit poisviskattaviksi...
Lintuja oli jonkin verran liikkeellä. Mukavin yllätys oli rantakaislikosta noussut taivaanvuohi. Rastaita parveili myös, ja niitten seurassa aamupalaa nauttivat mm. järri- ja tavalliset peipot.
Auringonpaisteessa palasin kotiin aamukahville, ja koska sää suosi, pakkasin pyöräni staijauskuntoon ja poljin Hakanpään-Vainiolan peltoaukeille.
Matkalla aavistelin, että paikalla saattaa olla sänkipeltojen sijaan tulvajärviä, ainakin Kokemäenjoen laitureista päätellen. Edellisenä päivänä kun oli satanut ennätysmäärä vettä: normaalisti koko lokakuun sademäärä valui maahan yhdellä kertaa!
Näillä potuilla ei paljon juhlita!
Pääsin vesiesteistä huolimatta tarkkailupaikalleni, ja kahden tunnin aktiivisen katselun ja kuuntelun ansiosta löysin ihan kivasti lintuja. Kanadanhanhia (alla) ruokaili pellolla, samoin meri- ja metsähanhia. Piekana, sinisuohaukat, tuulihaukat, merikotka ja varpushaukka näyttäytyivät myös. Rastaita oli monen sadan parvi, samoin lokkeja. Vielä oli kivitaskukin maisemissa!
Jos eilen satoi ihan riittävästi, niin tänään kiusasi luihin ja ytimiin pureutuva tuuli! Lisähanskoja ja villapaitaa piti vetää ylle, mutta varpaat palelivat villasukista huolimatta. Taitaa olla taas sellainen päivä, että sisäinen vilu ei lähde ennen kuin illalla saunassa!
Tarkenin kuitenkin pysähtyä paluumatkalla ihailemaan tämän vuoden pihlajasatoa. Kyllä nyt riittää evästä etelän-matkaajille. Tervetuloa tilhet - ja vielä enemmän - taviokuurnat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti