...Liikistössä on edelleen huteria puita.
Olin liikkeellä jalan. Viime vuonna Eurobirdwatch-viikonloppuna satoi koko lokakuun sademäärä yhdellä kertaa, alla kuva vuodelta 2012 ...
...ja 6.10.2013
Koska Saarenluotoonkin pääsi nyt suoraan Pappilanhaasta, mikäs oli aamulla ulkoillessa!
Tästä ei normaalisyksynä pääse yli edes kumisaappailla.
Olin siinä sitten havainnut ja kirjannut ylös siihen mennessä löytämiäni lintuja, kun kiinnitin huomiota jokipusikosta kuuluvaan outoon vienoon linnun lauluun. Nostin kiikarit silmilleni ja ehdin nähdä uunilinnun, jolla oli kaksi siipijuovaa ja huomiota herättävän selkeä silmäkulmajuova! Uusi laiji minulle, sen tiesin jo heti. Siitä pitää saada kuva! Kyllä se oli vaikeaa, mutta sain kuin sankin linnun dokumentoitua!
Olin siinä sitten havainnut ja kirjannut ylös siihen mennessä löytämiäni lintuja, kun kiinnitin huomiota jokipusikosta kuuluvaan outoon vienoon linnun lauluun. Nostin kiikarit silmilleni ja ehdin nähdä uunilinnun, jolla oli kaksi siipijuovaa ja huomiota herättävän selkeä silmäkulmajuova! Uusi laiji minulle, sen tiesin jo heti. Siitä pitää saada kuva! Kyllä se oli vaikeaa, mutta sain kuin sankin linnun dokumentoitua!
Hih. Väärä tyyppi.
Käviskö tämä? Se ainakin nimittäin todistettavasti lauloi kurkkuhöyhenet pörröllään. Kyllä näytti kottarainenkin tosi kirjavalta kirkkaassa auringonvalossa.
No, koska en nähnyt oikeaa tipua paremmin, komppasin sen perässä pitkin pusikkoja. Aamulla muuten kaikki ruohot, vattupuskat ja puitten lehdet olivat märkiä..
Löysin siinä matkan varrelta myös varpuspöllön ja lehtokurpan, tinttejä, rastaita ja punarinnan. Jahtaamani lintu kierteli iloisesti laulellen ympärilläni mutta ei näyttäytynyt enää kunnolla. Ajattelin sitten katsoa kotona Svenssonista, millä uunilintulajilla on näkemäni siipijuovat. Joka tapauksessa tuollaista lintua en ole koskaan nähnyt, se on saletti.
Kotona tutkailin opuksia ja tajusin, että nyt pitää mennä uudelleen. Pitää kuunnella ääntä ja katsoa vielä tarkemmin siipijuovat. En nimittäin oikein uskonut havaintoani. Laitoin viestiä myös Mäkelän Petterille: olenko tosiaan nähnyt taigauunilinnun? Niitä on ollut liikenteessä.
Olin aivan ihmeissäni kun lintu lauloi edelleen luodon pienen lammen pusikossa. Se lauloi ja lauloi, kuin ihanasta syyspäivästä humaltuneena. Sain kiikaroida sitä mukavasti ihan läheltä. Selvät juovat siivissä ja päässä. Ja mitä laulun luritusta! Hieno ekoelis!
Vaikka olin ihan täpinöissäni, tajusin, että pokkarikamerassani on video. Vaikka en saisi kaveria kuvaan, saattaisin saada äänen?
Kotona ähelsimme "teknisen avustajani" kanssa kuvatun videon parissa. Saimme sen näkyviin ja lopulta myös äänen kanssa. Jotenkin onnistuimme laittamaan sen pilvipalvelun kautta Petterille, joka selvitti lajin.
169. Hippiäisuunilintu! JEE! JA FANFAARIT!
Äänitteen voi käydä kuuntelemassa
http://www.tarsiger.com/sounds/index.php?lang=fin
Kyllä kannatti kastella vaatteet, kadottaa havisvihko, unohtaa ruokailu ja kärvistellä aviosiipan paheksuvan katseen edessä - pikkiriikkinen lintu vei totaalisesti koko päiväni (ja mies kerkesi haravoida koko tontin) :) Kiitos taas hänelle, että saan toteuttaa tätä hienoa harrastusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti