Rääkkäjahdissa 15.6.

Miten voi niinkin kummallisesta asiasta kuin ruisrääkän äänestä tulla pakkomielle? Olen nimittäin yrittänyt löytää moisen narisuttajan kotikontuvilta, mutta huonolla menestyksellä. Käy niin kuin usein lintuharrastajalle: olet väärässä paikassa väärään aikaan. Sisu ei antaisi periksi polkea naapuripitäjän taatulle rääkkäruohikolle - onhan mokoma salahiippari aina ennenkin kotipitäjästäni löytynyt!

Niinpä ainoa suunta, jossa naapuripitäjä ei tule aivan heti vastaan, on kohti Tamperetta.  Jospa Leineperissä joku ruislintu ääntelehtisi rakkaustuskissaan?

No, kävi sitten niin, että en malttanut odottaa tarpeeksi myöhään, ja jo kello 20 olin polkaissut Leineperin ruukille. Rääkät olivat hiljaa - jos yleensä olivat siellä lainkaan. Koskella ei keikutellut myöskään virtavästäräkkiä, mutta peltosirkun säe on aina mukava kuulla. Ja kesäinen maaseutu on kaunis!

Päätin sitten vielä kiepsaista Harjunpään kautta takaisin kotiin.Ainoa mielenkiintoisempi otus jonka kohtasin oli tämä nosturiin kiivennyt puumanalle. Miten lie rääkkynyt sinne joutuessaan?