Ensimmäinen ylistys ja kiitos siitä, että yleensä aloitin tämän blogin, kuuluu parhaimmalle ja tärkeimmälle retkikaverilleni. Ilman tätä Ignazio Porron 1850-luvulla keksimän porroprismakiikarin nykyversiota tuskin olisin tähän jobiin ryhtynyt. Ei tainnut kiikari eikä sen uusi omistaja aavistaa tuolloin kymmenisen vuotta sitten, kuinka erottamattomiksi kaverukset myöhemmin tulisivatkaan. Ja miten monissa paikoissa saisivat yhdessä jakaa upeita luontoelämyksiä!
Motto: Elämä ilman kiikareita on turhaa - tai ainakin äärettömän tylsää.
P.S. Tiesitkö, että kiikareita toisin päin käyttämällä saat luupin ja voit tuijotella hämähäkkiä silmästä - vai pitäisikö sanoa silmistä - silmään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti