Ulvilassa Kokemäenjoen rannalla asuu majava - tai luultavasti useampiakin. Sitä ei usein näe - pitää liikkua aamuvarhain tai iltamyöhään, ja silloinkin aistit tarkkoina. Hyvällä onnella melahännän saattaa kohdata läheltäkin, mutta silloin talttahammas yleensä häipyy - ei suinkaan vähin äänin - vaan kovalla hännänläimäytyksellä, jolloin majavan läsnäolosta ei jää epävarmuutta.
Parhaiten kaverin havaitsee muonituspuuhien jättämistä jäljistä. Kesäaikaan sille riittää vesikasveista syötävää, joten puut saavat olla rauhassa. Talven lähestyessä metsätyöt alkavat.
Pihlaja on erityisherkkua...
...kuten myös haapa. Joskus pohtii, iskeekö tässä haavanhimossa jonkinlainen "vauhtisokeus", kun jyrsityt puut ovat todella isoja! (huomaa vaahteranlehti puun juurella)
Alla samainen puu parin viikon päästä.
Ja seuraava odottaa vuoroaan.
Hiukan olisi tehnyt mieli mennä tönäisemään tuota vasemman puoleista puuta...
... mutta oli se niin julmetun iso. Tämäkään kuva ei kyllä kerro puun kokoa, mutta korkealle ulottui! Miettiiköhän majava, mihin suuntaan puun kaataa?
Tämä oli ainakin mäjäytetty retkeilijän kiusaksi suoraan polulle.
Pihlajan ja haavan lisäksi näkyy myös koivu maittavan.
Rantaheinikkoon oli tallautunut useita polkuja, joita pitkin majava (tai useampia) oli kuljetellut pienempiä puita törmälle ja liukunut sitten...
... alas pesälleen (risukasa suoraan edessä).
Muonankeruualuetta oli laajennettu sitten edellisen käynnin myös toiselle puolelle juopaa.
Aika rohkea veikko, täällä kuitenkin liikkuu jonkin verran väkeä, iltaisinkin.
Mielenkiinnolla odotan, miten metsätyöt ovat edenneet ensi kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti