Aluksi sinne tallustellaan vanhoja pitkoksia pitkin, ohitetaan vanha lintulava ja sitten..
alkaa varsinainen baana!
Tästä pääsee kätevästi vaikka lastenrattaiden kanssa, kunhan ensin on jotenkin suoritunut metsäisestä alkumatkasta... Ei vaiskaan, vastaantulevien ei nyt tarvitse väistää jorpakkoon kun mahtuu kunnolla sivuuttamaan. Väylä onkin sen verran korkealla että jos siltä putoaa, on aika kampeaminen ylös. Ja taatusti kastuu! Kaide on enemmän kuin tarpeen.
Puureitin päässä on mukavan kokoinen lava. Se on vielä hieman kesken...
...kuten kakkoslavakin ja sille johtava polku.
Näkymät valmiilta lavalta ovat hienot molempiin suuntiin.
..ja meitä lyhkäisempiäkin katselijoita on muistettu jättämällä reuna riittävän matalaksi.
Kelpaa siitä punajalkavikloa ihailla!
Muitakin lintuja näkyi, vaikka vesi oli korkealla. Luhtahuitit "piiskasivat" aivan lavan alla, ristisorsat, valkoposkihanhet, tiirat ja räyskät lepäilivät hietikolla, ja mm. suokukkoja ja -sirrejä, tyllejä, punakuireja ja vikloja tepasteli siellä täällä. Itselleni hienoimmat lajit olivat isosirri ja merikihut, jotka lensivät hienosti aivan läheltä.
Suosittelen paikkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti