sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

The Gambia 22.1 - 6.2.2016, osa 3: Retkiltä

Matkanjärjestäjä oli kutsunut heti ensimmäisenä päivänä naapurihotellille virallisia lintuoppaita. Heitin huvikseni yhdelle kysymyksen pöllöistä: olisiko mahdollisuus nähdä edes yksi pöllö - niitä kun en ole onnistunut vielä missään ulkomailla kohtaamaan. Opas kaivoi heti esiin samanlaisen lintukirjan kuin minulla, näytti pöllöt ja lupasi löytää niistä kaksi. Seuraavana aamuna olisi heti tarjolla retki oppaan ja Mr. Bobin kanssa (lintukuvaaja Britanniasta). Mr. Bob oli menossa kuvaamaan rämerääkkiäistä! ja kyytiin mahtuisi kyllä.  No, rahat tiskiin ja aamuksi valmiina!



Ensimmäinen etappi oli Pirang Forest - suojelualue. Opas oli hankkinut aamupalaleivät ja teen, jotka nautimme iloisten värien keskellä opastusmökin penkeillä.



Mukaan lähti myös alueen oma opas (oikealla), joten meillä oli kaksi paikallista lintujen etsijää mukana. Ja kerrassaan erinomaisia olivatkin! Varsinkin villamyssyinen kaveri oli aivan loistava houkuttelemaan linnut esille matkimalla niiden ääntä.


Ei näitä pensaissa piilottelevia kavereita mitenkään kyllä itse olisi löytänytkään; tämäkin afrikanpikkukalastaja lymyili pienessä puskassa keskellä kuivaa metsää.  Kalastaa voi siis muitakin kuin kaloja!

Parangista taittui kolmisenkymmentä lajia, esim.  rosvohaukka.


Tämä olikin mielenkiintoinen tuttavuus. Kun haukka koki olonsa kiihtyneeksi tai häirityksi, sen nokka muuttui tulipunaiseksi!

Polun varrella viihtyi myös sinitäpläkyyhky




 ja senegalinkaija (oikealla, vasemmalla kauluskaijat).

Mieleenpainuvin oli kuitenkin tuon Bobin jaagaaman rämerääkkiäisen odottelu. Sitä varten polun varrelle oli kyhätty pieni penkin tapainen, jolla sitten kökötimme 30 asteen lämmössä - tosin varjossa - reilut puoli tuntia hiiren hiljaa ja liikkumatta kamerat ja kiikarit valmiusasemissa. Ja tulihan se kaunis, pilkullinen rantakana lopulta paikalle.


Tässäkin tapauksessa kokemus oli ehdottomasti parempi kuin kuva.

Kun Bob oli näin saatu tyytyväiseksi, oli minun vuoroni. Etsittiin siis minulle se pöllö, se toinen luvatuista.



Etsikää tekin!  Afrikanpöllö.

Sitten tyytyväiset turistit pakattiin taas autoon. Luulin, että palaamme hotellille, olinhan sanonut, että yksikin pöllölaji riittäisi. Vielä mitä!  Jos kerran kaksi pöllöä oli luvattu, niin kaksi pitää löytää.  Niinpa auto kurvasi pikkukylään, ja opas johdatti meidät pellon laitaan ison puun juurelle.

 
Taitaa näillä yökyöpeleillä olla vakionukkumapuut, kun niin nopsasti löytyivät. Tämä on se toinen luvattu pöllö: savannivarpuspöllö.

Samalta peltopalstalta noukittiin myös muutama muu laji, mm.


gambialainen härkä ja luomusyöpäläistuhoojat eli loisnokkelit.

Tämä ensimmäinen opastettu reissu oli todella mainio ja maksetun rahan väärti,  mutta niin olivat muutkin luontoretket. Oppailla tuntui olevan tietoa ja halua kertoa maansa luonnosta, ja he olivat ihan syystäkin ylpeitä, varsinkin linnuistaan.

Osallistuimme myös kahden päivän retkelle, jossa kuljimme pitkin Gambia-jokea (suojelualuetta) ja yövyimme sen varrella.


Joen varrella näkyi runsaasti lintuja.  Opas huusi yläkannelta nimiä ja "nuotteja", retkikumppanini kuvasi  ja minä merkkasin kirjaan.  Niin se yhteistyö pelaa!

Abessinian sininärhi
kiljumerikotka

afrikanjassana 



palmukorppikotka  
kobolttihaikara
yöhaikara  
käärmekaula - jaa missä? 




Gambian ainoat virtahevotkin saatiin linsseihin.

 
Tässä uteliaimmat niistä.

Yhtenä päivänä kävimme myös Abukon luonnonsuojelualueella. Kaukoputkien ja kiikareiden määrästä päätellen se tuntui olevan hyvin suosittu paikka. Lammikon rannalle oli rakennettu kunnon lintulava, josta saattoi tarkkailla mm. afrikankeisarikalastajaa.


Alueella oli myös häkellyttävän kauniita turakoja. Linnut sulautuivat yllättävän hyvin puiden lehvistöön. Alla guineanviolettiturakoja.



Poikkesimme lisäksi Senegalin puolella. Siellä on pieni Fathalan luonnonsuojelualue, jossa saattoi nahdä Afrikan nisäkkäitä, ei kuitenkaan petoja. Miksikään safariretkeksi tuota pientä pyrähdystä maastoautolla pensaikkoon ei kyllä voinut kutsua.


Kirahvia oli silti mukava tarkkailla takapenkiltä - ja sen vapaakyytiläisiä korvalla.

Sarvikuono oli kesyyntynyt ruokinnan takia, eikä oikein tuonut villin Afrikan tuntua.


Summa summarum:

The Gambia on oikein suositeltava matkustuskohde, ainakin lintu- ja/tai luontoihmisille.  Ensimmäinen ulkomaankohde, missä en tuntenut olevani pöllö pöllöä hakiessani!

Lopuksi tuhannet kiitokset retkikumppanilleni kärsivällisyydestä, lintujen etsimisestä ja valokuvaamisesta. Moni laji olisi jäänyt määrittämättä ilman kuvaa.


lauantai 5. maaliskuuta 2016

The Gambia 22.1. - 6.2.2016, osa 2: Lähilenkkeilyä

Hotellilta pääsi mukavasti jalan rantaa pitkin pohjoiseen ja etelään. Vastaan tuli kaikenlaisia kulkijaa.


Kalastajista,


kalastajien kavereista (harmaapäälokkeja) 


eläinten hoitajiin


ja koirista


lehmiin.



Olipa rannalla myös tutun näköistä porukkaa,


kuten pikkukuovi.

Mereen laskevien purojen varrelta saattoi yhyttää  mm.rääkkähaikaran.


Rantapensaikossa viihtyivät myös


töyhtökäki


 ja hopeanokka.

Kun hotellilta lähti maanteitse, ei tarvinnut pitkälle  tepastella, kun jo löytyi katseltavaa.


Kadulle oli joku heitellyt murusia ja paikalliset "varpuset" kiirehtivät syömään. Ruusupeipon lisäksi kuvassa kyläleski (?)  ja


tuhkavarpunen.

Myös medestäjiä lenteli puutarhoissa ja metsiköissä.


Kaunomedestäjä on upean värinen ja lisäkoristeena pitkä haarapyrstö.

Kauniit värit koristavat myös kääpiömehiläissyöjää.


Hotellin lähellä oli suosittu apinapuisto.  Onneksi alue ei ollut suuren suuri,



sillä tämän kartan avulla olisi ollut vaikea suunnistaa. Apinoihin olimme tutustuneet jo hotellilla,  joten vierailumme jäi aika lyhyeksi. Lintuja näki puiston ulkopuolella hyvin, kunhan vain hoksasi katsoa oikeaan kohtaan.



Tässä vihersäihkyjä metsästää ison perhosen.

Me metsästimme lisälajeja opastetuilla retkillä, mutta siitä taas myöhemmin.