Lähes kaikki alkukesän linnut olivat vaienneet, vain joitakin varoitusääniä ja variksen ja harakan yhteydenpitokrääkäisyjä kuului. Kesä on Lapissakin ollut haasteellinen linnuille. Naruskajoessa oli vettä ennätysmäärin, ja lisää tuli taivaalta harva se päivä. Lämpötila pysyi 10 - 15 asteessa. Kyllä siinä on vilu tullut myös eläinmaailman pienokaisille.
Kaikki tuntui myös olevan myöhässä. Heinäkuun viimeisellä viikolla saa yleensä poimia hillaherkkua lähisoilta, mutta nyt pakkanen oli tuhonnut melkein kaikki jo alkuunsa, ja nekin jotka olivat sinnitelleet marjavaiheeseen, olivat raakoja. Näytti myös siltä, että mustikoita ei tule lainkaan, mutta kun katsoi tarkemmin, marjat olivat vielä niin raakoja, että niitä ei pystynyt viheryyden joukosta erottamaan.
Piilosilla olivat myös linnut. Ne olivat jättäneet vain käyntikorttejaan oleilustaan mökkiterassilla.
 |
| Oksennuspallon koko 5,5 cm, vieressä saapas |
Hiiripöllö - oletan - oli pitänyt ruokalepoa ja sylkäissyt mahasta ylimääräiset myyränrippeet (luita ja karvoja) kuistille. Jätökset paljastivat sen oleilleen myös WC:n katolla. Itse myyränpurijaa en havainnut.
Tämä iso komistus lymyili koko viikon lähistöllä. Mutta ota siinä sitten dokumenttia! Jos metso ei pyrähtänyt yllättäen pusikosta lentoon, niin sitten se yritti naamioitua männyn pahkaksi.
Piilossa pidettäviä poikasia oli pesässä vielä ainakin peipolla, pohjansirkulla sekä pensastaskulla, joten niiden oli parempi pysytellä mahdollisimman huomaamattomina. Telkänpojat suojautuivat emon käskystä nopeasti kaislikkoon ja lironkin pienokaiset ymmärsivät olla hissukseen kun varoitettiin.
Myöhäistä kesäntuloa saan kiittää myös tästä itselleni uudesta kukkahavainnosta: maariankämmekkä! Aiempina vuosina kukat lienevät jo tähän aikaan kuihtuneet, koska eivät ole osuneet silmiini. Kaunottaret koristivat tienpiennarta molemmin puolin, laskin niitä olevan noin 60! Osan ruohonleikkuri oli luultavasti jo tuhonnutkin.
Yllättävin havainto tuli kuitenkin taivaalta. Ja äänekäs! Olin jo pari päivää kuunnelut hiljaisuuden rikkovaa kiikitystä vastarannalta, kun päätin lähteä ottamaan äänilähteestä selvää. Vene vesille, maihin, ylös penkereelle ja kohti meteliä!
Apuva! Koko ampuhaukkaperhe kiihtyi häiritsijästä siinä määrin, että piti ihan suojautua mäntykäkkäreen alle - kaikki viisi kun syöksyili kiljahdelleen eri suunnista kohti viatonta lintuharrastajaa! Taisivat emot huomata, että tässäpä oiva tilaisuus tarjota poikasilleen lento-, syöksy- ja puolustautumisharjoitusta. Tiesin kyllä, että haukka ei ihmiseen kiinni käy, mutta "ampuminen" oli niin tehokasta ja nopeaa, että koin turvallisemmaksi perääntyä. Mahdoton homma oli supernopeita haukkoja videoida, mutta olipa hieno kokemus!
Sinne ne jäivät huutelemaan, kun viikon lopulla lähdin kohti etelää - tulevat sitten joskus perässä ja jatkavat talveksi vieläkin pidemmälle (jonnekin Länsi- tai Etelä-Eurooppaan).
Sinnepä olisikin mukava lentää, ei tarvitsisi pipo päässä maailmaa ihmetellä.
