Ekopinnatavoite saavutettu!

Viime vuonna havaitsin 173 eri lintulajia pyöräillen tai kävellen,  ja 170 on yleensä ollut vuositavoitteeni. Se pistää sopivasti liikkumaan, eikä siinä pitäisi olla liiallista haastetta.

Tänä vuonna kuitenkin alkoi jo epäusko hiipiä ja stressikynnys madaltua.  Yhtä vailla!

Talvi saapuu. Ja jos ei lumi tai pimeys vielä lannista,

niin eipä sumussakaan juuri ole toiveita esim. teerien löytämiseen.

Pihlajanmarjoja riittäisi taviokuurnille Ulvilassakin, mutta eipä ole hollille sattunut.

Ja se pikkutikka.  Ei missään!  

Majavatkin tekevät parhaansa pinnanmetsästäjän kiusaamiseksi.

Puuta kaadetaan polulle..

... ja koko sen kuin suurenee. Tämän haavan ympärysmitta on 140 cm!

Rastaita tuntuu olevan joka puolella, valtavia määriä - en minä niitä kaipaa.

Mutta mikäs tuossa nakuttaa?

 

Viimenkin!  Pikkutikkakoiras oli takonut salaa jo lähes kokoisensa kolon. 

 Vain pyrstön pää jäi näkyviin. Enpä vain ollut kohdalle aiemmin sattunut. 

Tarkkana täytyy olla!

Nyt ei siis enää tarvitsisi lintujen perässä tarpoa. 

Mutta kun se on niin kivaa!

Majavan muonat

Ulvilassa Kokemäenjoen rannalla asuu majava - tai luultavasti useampiakin. Sitä ei usein näe - pitää liikkua aamuvarhain tai iltamyöhään, ja silloinkin aistit tarkkoina. Hyvällä onnella melahännän saattaa kohdata läheltäkin, mutta silloin talttahammas yleensä häipyy - ei suinkaan vähin äänin - vaan kovalla hännänläimäytyksellä, jolloin majavan läsnäolosta ei jää epävarmuutta.


Parhaiten kaverin  havaitsee muonituspuuhien jättämistä jäljistä. Kesäaikaan sille riittää vesikasveista syötävää, joten puut saavat olla rauhassa. Talven lähestyessä metsätyöt alkavat.

Pihlaja on erityisherkkua...

...kuten myös haapa.  Joskus pohtii, iskeekö tässä haavanhimossa jonkinlainen "vauhtisokeus", kun jyrsityt puut ovat todella isoja! (huomaa vaahteranlehti puun juurella)

Alla samainen puu parin viikon päästä.

Ja seuraava odottaa vuoroaan.

Hiukan olisi tehnyt mieli mennä tönäisemään tuota vasemman puoleista puuta...

... mutta oli se niin julmetun iso. Tämäkään kuva ei kyllä kerro puun kokoa, mutta korkealle ulottui! Miettiiköhän majava, mihin suuntaan puun kaataa?

 

Tämä oli ainakin mäjäytetty retkeilijän kiusaksi suoraan polulle.

Pihlajan ja haavan lisäksi näkyy myös koivu maittavan.

Rantaheinikkoon oli tallautunut useita polkuja, joita pitkin majava (tai useampia) oli kuljetellut pienempiä puita törmälle ja liukunut sitten...

 

... alas pesälleen (risukasa suoraan edessä).

Muonankeruualuetta oli laajennettu sitten edellisen käynnin myös toiselle puolelle juopaa.

Aika rohkea veikko, täällä kuitenkin liikkuu jonkin verran väkeä, iltaisinkin.

Mielenkiinnolla odotan, miten metsätyöt ovat edenneet ensi kerralla!