tiistai 22. huhtikuuta 2014

Linnusupp

Kävimme pääsiäisen aikaan ystäviemme luona Tartossa. Minulla ei ollut mitenkään aikomuksena "linnustaa" tällä matkalla, mutta ystävämme näyttivät meille paikkoja Tartossa ja Etelä-Virossa, ja poikkesimme muutamissa luontokohteissa.


Pyöräilymatkan päässä kaupungin keskustasta sijaitsee Aardlan alue järvineen ja Pori (!)-jokineen. Tänä keväänä pellot olivat poikkeuksellisen kuivia. Yleensä paikka on tulvaveden peitossa huhtikuussa. Nyt tomu vain pölisi askelten alla. Pelloilla ei paljon lintuja näkynyt. Kiurut liversivät ja joitakin minulle outoja ääniä kuului hanhien kaakatuksen lomasta.


Pellolla ruokaili tuhansia tundrahanhia karjan ohella. Tässä linnuista vain pieni osa.


Hanhet lensivät läheltä. Koska minulle ei ollut kaukoputkea mukana, keskityin vain nauttimaan tunnelmasta! Ja hyvä niin.  Ei aina kannata stressata yrittämällä kuvata, määrittää tai laskea havaitsemaansa. Voi antaa itselleen luvan pysähtyä ja laittaa välillä vaikka silmät kiinni! Tosin nyt tornissa kuului enimmäkseen vain tuulen ujellusta...


Myös järvi oli täynnä siivekkäitä. Näistä valokuvista ei avaudu todellinen tunnelma, sillä kun hanhet jostain syytä lähtivät lentoon, ilma oli sakeana linnuista, "linnusupp" - lintusoppaa, kuten virolaiset sanovat. Voin vain kuvitella, millanen meno täällä olisi "normaalina" tulvavuonna!

Sopasta löytyi paljaalla silmällä vai muutama tunnistettavissa oleva sattuma. Joutsenten lisäksi valkoisen jalohaikaran on vaikea piilotella.


Poikkesimme myös noin 40 km Tartosta etelään sijaitsevassa Taevaskoda-nimisessä paikassa ihmettelemässä korkeita hiekkakiviseinämiä. Alueelle oli juuri hiljattain laitettu opasteet ja rakennettu rappusia. Retkireittejä oli kaksi, pidempi n 6 km. Mukava paikka!


Seinämät olivat täynnä törmäpääskyjen pesäkoloja. Opastaulussa kuvattiin myös kuningaskalastaja.
Metsästä kuului tuttuja ääniä kuten punarinta ja peukaloinen, mutta myös tuntemattomia. Ainakin eräs tikka nakutteli mielestäni "eestiksi".

Täällä Polvan maakunnan Meenikunno-rämeellä maisemat vaikuttivat vallan tutuilta.


Hiljaista oli. Niittykirvinen näkyi, ja takimmaisella suolammella telkkiä sekä tukkasotkia. Kotimaiseman kurki puuttui.

Tarton keskustassa kohtasin tutun äänen ja näyn.


Mustavarikset olivat tulleet vähän aikaa sitten ja asettuneet taloksi sekä tähän että Ema-joen rantapuistoon. Linnut ovat kuulemma pidettyjä kaupunkilaisten keskuudessa. Myöskään hakkia eli naakkaa ei paheksuta, se on myös Tarton nimikkolintu. Kaupungissa oli hienoa myös se, että puiden annettiin vanheta rauhassa. Meillä kun ollaan ylivarovaisia ja poistetaan kaikki vähänkin ajassa muhkuroituneet puiston kaunistajat.

Kaupungista löytyi myös seuraavia tutulta kuulostavia lajeja: västrik ja varblane, naeuru- ja kalakajakas, punarind ja musträstas, sini- ja rasvatihane, harakas, vares. Pääsuke- lajit eivät olleet vielä tulleet, tai ainakaan minä en pääskyjä nähnyt.

Nyt ei sitten muuta kuin odottelemaan, että jokunen kattohaikara poikkeaisi täällä - vaikka sopivasti tornien taistoon 3.5. :)  Virossa kun tämä toonekurg (valge- sellainen) on niin yleinen että ei edes kuvaa tullut otetuksi!





keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Teeret tiukassa

Olen jo useina varhaisaamuina poljeskellut tutuilla teeriteillä löytämättä muuta kuin terveellistä aamuilmaa. Mihin teeret ovat hävinneet?  Pulputusta ei kuulu nyt entisissä paikoissa.

Täytyy siis lähteä naapurikuntaan, mikä se nyt sitten onkaan...


Metsätaipaleelta saaliiksi jäi vain peukaloisen voimakas säe. Mukava sekin, ensimmäinen peukku tälle vuodelle!

Leistilänjärven aukealla äänimaailmaan ei mahtunut teeriä.


Muistan, kun aikoinaan etsin ensimmäisiä kertoja tätä paikkaa. Olin jo käynyt paikalla pettyneenä useampaan otteeseen ennen kuin minulle selvisi että Leistilänjärvi ei olekaan järvi! Enää. Wikipedian mukaan  järven kuivatus aloitettiin vuonna 1777 ja saatiin päätökseen viime sotien jälkeen. Kuivatuksen ansiosta saatiin lähes 1500 hehtaaria viljelysmaata. Miksiköhän nimeä ei vaihdettu samalla esim. Leistilänpelloksi?

Teeriä ei näy eikä kuulu, mutta metsäkauriita tuntuu liikkuvan paljon.


Nämä alkavat olla kohta vakiokamaa pyörälenkkien varsilla!

Nakkilasta pääsee mukavasti Porin Lattomeren kautta takaisin Ulvilaan. Kuntien rajalla on mielenkiintoinen hiekkakuoppa, jota käytetään uimarantana niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin (hevoset).  Kartan mukaan alueella on myös rauhoitettu luola, mutta se täytynee etsiä joskus toiste.


Täällä asuu vakiolintuna mustakurkku-uikkupari. Toinen oli jo saapunut, aikaisemmin kuin yleensä.


Lampareen nimeä en tiedä, mutta kartassa lukee Teikkala toisella puolella tietä. Siitä hauska paikka, että uikku voi siirtyillä edestakaisin Ulvilan ja Nakkilan väliä havainnoitsijan seistessä Porissa! Jos kerää kuntapinnoja, tästä saa kolmelle kunnalle mukurun!

No niin, teeri jäi siis löytämättä, mutta sitä aamuilmaa tuli taas varastoiduksi 28 km verran.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Pappilanlampi saa olla rauhassa!

Viime aikoina olen taas joutunut katselemaan lähiympäristön siistimisparturointia. Ulvilan kaupunki putsasi Murjunojan penkereet kertaheitolla. Ehkä puiden kaato oli välttämätöntä, mutta en voi mitään sille, että harmittaa. Pitääkö kaikki tehdä samalla kertaa?


Yllä oleva kuva on otettu nahkatehtaan vierestä. Viime kesänä alueelle oli asettunut viitakerttunen. Ei taida enää tänä kesänä taiturimatkijaa kuulua.


Tämä on Hesburgerin takaa. Ojan varren kaikki isot puut ja suojaisa pensaikko oli poissa. Taustalla häämöttävän maatilan upea vanha koivukuja oli  myös kaadettu!

Tästä säikähtäneenä soitin Ulvilan kaupungin ympäristötoimeen. Ei kai vain Pappilanlammen alueen ojaa uhkaa sama kohtalo!?

Sain onneksi rauhoittavan vastauksen. Alueelle ei ole suunniteltu muita toimenpiteitä kuin luontopolku - sitten joskus kun on varoja - ja luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. Ihanaa! Viherkäytävä Liikistöstä vapaa-ajankeskuksen ja sairaalan kautta Hansa-rantaan tai Pappilanhakaan - miten vain - ja siitä Saarenluotoon (kun vesi on matalalla) on siis olemassa myös jatkossa! Alla muutamia kuvia tämän lyhyen mutta mielenkiintoisen "käytävän" varrelta.

 










Listasin alueelta havaitseman linnustoa vuodesta 2009, mukana myös käytävän pää - tai minulle alku - Liikistö. Mielenkiintoisimmat havainnot ovat olleet luhtahuitti (yhtenä kesänä),sarvi- ja lehtopöllö, valkoselkätikka (talvihavainto), keväiset lepäilevät mustakurkku-uikut, syksyiset varpuspöllöt ja pohjantikat, palokärki, kesäöisin surraavat pensassirkkalinnut, luhta- ja viitakerttuset,  päivälaulajat kultarinta ja punavarpunen, harmaahaikara, käenpiika ja sirittäjä. Vakiolajeihin kuuluvat pajusirkku, ruokokerttunen, herne- lehto- ja mustapääkerttu, lehtokurppa, syyyskesän nuolihaukka...ym. ym.


Vakiolajeja ovat myös keväiset, matalassa vedessä kutevat isot hauet. Niitä on mukava kiikaroida jos lintuja ei ole näköpiirissä.  Hyvällä onnella voi nähdä aamuvarhaisella tai iltamyöhään tutkimusretkelle lähteneen majavan!

Lähiluonto on rikkaus, joka odottaa aivan kotiovelta. Se pitää vain huomata! Ja sen jälkeen säilyttää. Liikistö - Pappilanlammen alue - Hansa-ranta on ulvilalaisten arvokas viherkäytävä, jonka luontoa ei toivottavasti pilata vastakaan.


- Tekstin kirjoittamisen jälkeen poikkesin Hansa-rannassa. Kas, kaikki lepät olikin kaadettu! Laavua voimme nyt ihailla..