sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pikkupaloja Thaimaasta 3.- 17.3.2014.

Aloitin toisen vuorotteluvapaan puoliskoni (6 kk) irtaantumalla arjesta 8500 km päähän, Thaimaahan. Alun perin matkavaraus oli kyllä Afrikkaan, mutta matkanjärjestäjän takia jouduimme vaihtamaan kohteen Aasiaan. Lennon pituus (10-11,5t ) ja aikaero (5t ) hieman hirvittivät, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Niinpä vietimme ensimmäisen viikon Khao Lakissa ja toisen Phuketin Kata beachilla.

Khao Lak on aivan viehättävän rauhallinen ja siisti paikka. Kohta 10 vuotta sitten tapahtuneesta katastrofista ei ollut havaittavissa muuta kuin parin kilometrin päässä rannasta muistomerkiksi jätetty poliisivene ja


..evakuointireitit sekä kokoontumiskeskukset vastaisuuden varalta. Rannalla oli myös onnettomuudessa menehtyneiden nuorten ja lasten kuvia muistokirjoituksineen.


Kylä näyttää olevan rakennettu lähes yksinomaa turisteja varten. Lamrunin luonnonsuojelualue alkaa melkein heti rantakadun toiselta puolelta, joten ehkä sen takia rantakin haluttiin pitää miellyttävän luonnonmukaisena. Hiekalla pääsi kävelemään rauhassa, eikä rannalle saanut tuoda aurinkotuoleja.



Lintuharrastajalle Khao Lak tarjosi ihan mukavasti pikkuhaviksia. Kun sai sisäisen kellonsa viisareita siirretyksi riittävästi eteenpäin, oli nautiskeltavaa kävellä ranta-alueella auringonnousun aikaan ja kiikaroida lintuja. Joka päivä löytyi jokin uusi laji


 ..tai vanhoja tuttuja, kuten rantasipi ja pikkukuovi (sekin tuossa otoksessa oikealla on!). Pääsky vasemmalla on - joku pääsky.

Yleisin ja äänekkäin kaveri oli kuitenkin epäilemättä


pihamaina. Linnut päivystivät aamiaispaikassa niin tehokkaasti, että kattausta ei voinut jättää vartioimatta hetkeksikään, muuten eväät menivät parempiin suihin.


Ja kun aamiaistarjoilu loppui, ruokaa löytyi yllin kyllin henkien ruokapöydistä. Myös pikkuvarpuset hyödynsivät kattauksia.


Valokuvien ottaminen oli taas kerran haasteellista. Medestäjät ja monet muut pikkulinnut olivat niin vikkeliä, että meikäläisen taidot ja varustus eivät vain kerta kaikkiaan riittäneet. Apua sain mieheni paremmasta optiikasta, mutta moni hieno lintu jäi dokumentoimatta (esim.mandariinikukastaja, naamiokuhankeittäjä ym.). Silti pikkupokkarista ja kaukaakin kuvatuista otoksista oli hyötyä: vaikka kuva oli tuhruinen, siitä saattoi kuitenkin suurentamalla löytää määrityksen kannalta oleelliset asiat. Lintuoppaani A Field Guide to the Birds of Thailand osoittautui ihan kelvolliseksi näiden yleisten lintujen määrittämiseen.


Tämä kameraan onnistuneesti vangittu vipeltäjä lienee pitkäpyrstöräätäli.

Helpoimpia kuvattavia olivat haikarat ja kuningaskalastajat.


Kiinanriisihaikaraa näkyi eniten. Tämä on siitä hauska lintu, että sen puvun väri vaihtelee iän mukaan ja kun se lähtee lentämään, se muuttuu valkoiseksi!


Rantalammikossa ja hotellialueen läpi kaivetun vesiuoman äärellä kalasteli myös kyyryhaikara sekä


sininen korallihaikara.

Tämän määritin lopulta silkkihaikaraksi - mutta saattaa se olla kiinanjalohaikarakin - tai korallihaikaran valkea muoto - ota näistä nyt sitten selvää!

Kunkkulajeja oli useita. Hotelliojassa kalasteli kotoisa kuningaskalastaja, mutta rannalta saattoi löytää mustapääkalastajan,


turkoosikalastajaparin

ja smyrnankalastajan. Tällä kaverilla on valtava nokka: kun tarkkaan katsoo, kärki näkyy oksan takaa.

Kastanjamehiläissyöjät olivat tehneet pesän hotelliojan hiekkapenkereeseen. Tämä pariskunta asusteli toisessa hiekkatörmäkolossa aivan turistiravintolan vieressä.

Alueelta saatiin kuvatuksi myös

tulitöyhtö ja

ruskosieppo -oletan...

sekä kenttähyyppä.

Kun vaihdoimme toiseksi viikoksi Kata beachille, linnustus loppui lähes tyystin.  Rannalla ei enää ollut tilaa eikä linnuille sopivaa luontoa juuri löytänyt lyhyen kävelymatkan päästä.


Parinkymmenen kilometrin matkalla on useampi "grillauspaikka" peräkanaa, vilkkain taajama löytyy Patongista.


Sieltä löytyi illalla hieman toisenlaista tipulajia...

Jos siis tahtoi nähdä luonnonvaraista eläimistöä, piti lähteä pois taajamasta

 - vaikka pyöräilyretkelle!  Oli vähän hikisempää hommaa kuin heinäkuussa vastatuuleen Yyterin suoralla...

Pyöräillessä ei paljon voinut kiikaroida, mutta seuraavalla, jokiretkellä, löytyi muutama uusi lintu, kuten

sinijokirastas.

Aivan Kata beachia seuraavan Karon beachin päästä löytyi lammikko, joka oli paitsi haikaroiden myös 

..jaavanmerimetsojen mesta.

Muuten tämä Kata-Karon-Patong turistikeskittymä ei juuri luontoelämyksiä tarjonnut.

En kerää varsinaisesti "maailmanpinnoja", mutta parikymmentä uutta lajia löytyi ilman stressiä "normaalin" lomailun ohessa. Opastettuja retkiäkin olisi ollut tarjolla kun vain olisi toimertunut ajoissa niitä internetin kautta tilaamaan. Toisaalta, ikimuistoisimmat lintuelämykset syntyvät kuitenkin spontaaneista omista havainnoista. On hienoa, kun voi poiketa rannalta metsikköön, etsiä outo kuuluva ääni, löytää lintu kiikareihin, tehdä alustava määritys, onnistua nappaamaan edes jonkinlainen kuva ja varmistamaan siitä että todellakin: paksu- ja keltanokkainen kukkuva piilottelija oli marmoriseppä! Myös aamuinen hiiviskely lätäkön reunalla ja ojasuokanan ylättäminen vesirajasta tuntui makealta.


Näitä aasianturturikyyhkyjä ei tarvinnut etsiä, eräs nainen toi niille ruokaa aamuisin saapuessaan lenkkeilemään edestakaisin 25 m pituista hiekkatietä !? 

Muutama pikkuturturikyyhkykin oli paikalla. Tämä lienee nuori, kun on niin vaalea vielä.


Ikimuistoisin luontokokemus matkalla ei kuitenkaan liittynyt lintuihin. Ensimmäisenä iltana sähköpylväästä alkoi kuulua järkyttävän voimakas ääni, kuin porakone olisi käynnissä. Herkkäkorvaisena kaipasin tulppia kuuloni varjelemiseksi. Seuraavana päivänä sama meteli alkoi kuulua iltapäivällä rannalla. Kukaan muu ei näyttänyt kiinnittävän asiaan mitään huomiota, mutta me kiersimme äänen perässä puun jos toisenkin ja ihmettelimme edelleen sähköviritelmiä. Kysyin viimein pyyhevaraston hoitajalta, mitä tuo kaamea meteli oikein on. Kun hän sitten viimein ymmärsi eleillä höystetyn kysymykseni, hän vastasi: "bird".  Jaaha.


Taitavat kaikki siivelliset olla paikallisille "birdejä", sillä tämä hyönteinen rungolta viimein löytyi.  Kaskaan lajia en tarkemmin tiedä, mutta luin joidenkin  koiraiden "poraavan" niin lujaa, että itsekin peittävät kovansa!  Desibelimäärä saattaa hyvinkin kohota 90:een, ja  Australiassa asustelevan kaskaan on mitattu tuottavan 120 dB!  Minulla on yleensä aina korvatulpat matkalla mukana, mutta enpä ole ennen niitä moiseen tarpeeseen ajatellut tarvitsevani!

Kaikkiaan matka oli mielenkiintoinen ja tarjosi uusia elämyksiä. Paahtava kuumuus oli välillä uuvuttavaa, taisi olla lähemmäs 35 astetta joka päivä.  Melkein tuossa jo alkoi kaivata Vainiolan viimaisia peltoaukeita!



lauantai 1. maaliskuuta 2014

Hanhia helmikuussa!

Tänä vuonna näyttää siltä että siirrytään suoraan syksystä kevääseen. Lumikuvia ei paljon kameraan vangittu.

24.2. Poriin tuli  8,1 asteen lämpö - ja sen mukana ensimmäiset hyypät ja hanhet!  Hyvällä mielikuvituksella voi tästä kuvasta löytää toistakymmentä taigametsähanhea, paikkana Ulvilan Vainiolan takuuvarmat hanhipellot.





 Hyypät olivat häipyneet.

Viime vuonna pyöräilykeli oli vielä maaliskuussa melko vaativa..


Eilen sama paikka näytti tältä.


Tänään pyöräilin peltojen toiselle puolelle. Alla vertailukuvat viime ja tältä vuodelta.



Kolme jousenta suoritti ohilennon.


Tälläkään puolella ei ollut hyyppiä, vaan..


 ..hyypiä!  Nyt en kuitenkaan mennyt lankaan, kuten toissa vuonna. Tuolloin määritin otusta pitkään ennen kuin laukaus paljasti, mistä on kysymys. Varisten rauhoitusaika alkaa vasta 10.3., joten metsästäjät olivat houkuttelemassa harmaatakkeja tähtäysetäisyydelle täytetyn huuhkajan avulla. Taisivat variksetkin jo tietää jutun juonen kun yhtään kraakkujaa ei näkynyt. Onneksi, sillä alas ammuttavia lintuja ei lintujen ystävä halua katsella.