sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Marrasrauhaa


Kurakelit vaihtuivat pikkupakkaseksi, pakko päästä ulkoilemaan valoisaan aikaan! Pyrstötintti puuttuu vielä pinnalistastani - kohtaisimmeko viimein?


Lauantainen sää oli aurinkoinen - ja kirkonseudun pulutkin nauttivat siitä.


Saarenluodossa Eino oli kaatanut 17.11. muutaman haasteen polkupyörälle.



Hiljainen oli metsä.  Vain palokärki näyttäytyi.

Jatkoin matkaani Vainiolaan.


Mitä kummaa?


Einon tekosia tämäkin?  Mihinkäs nyt tuulihaukat asettuvat, jos kotitalo on romahtanut?

Kandanhanhia oli vielä kolmisenkymmentä paikalla kaukana kameran ulottumattomissa.

Sunnuntaina tankkasin valoa ja happea lähistön metsäteiltä.


Etunastarenkaasta huolimatta sai polkea kieli keskellä suuta, olosuhteet olivat paikoin sangen marraskuumaiset.

Oli hiljainen reissu tämäkin.  Korpit sentään tervehtivät aamuista kulkijaa. Jossakin takoi myös tikka.



Aurinko venytti matkaajan varjon sangen pitkäksi.

Lyhyt on talvinen päivä. - Ja piilossa pysyivät pyrstikset.









lauantai 2. marraskuuta 2013

Harmaa on hyvä väri

Suotuisien pyöräilykelien jatkuessa päätin vielä kerran tänä vuonna polkaista meren rannalle. Sisäinen kelloni on edelleen kesäajassa, eikä lehtikään saapunut pyhäipäivänä tavoiteaikaan mennessä (6.30), joten joudin lähtemään hyvissä ajoin ennen auringon nousua (Ilmatieteen laitoksen mukaan 8.05). Verkkaiseen tahtiin ajelin hiljaisessa maisemassa  + 6 asteen lämpötilassa Kaarluodon tornille, 20 km. Ehkäpä löytäisin edes yhden uuden vesilintulajin pinnalistalleni.


Harmaaseen päivään sopii harmaa oja.


Ja harmaa torni.


Olisihan päivään sopinut harmaasorsakin, mutta sain tyytyä mustaan lintuun eli mustalintuun.  Uusi pinna tosin se, kiva.

Tullessa olin hoksannut, että Paarnoorissa ruokailee Tiira-havaintojen mukaan pähkinänakkeli, harmaan sävyinen sekin. Paluumatkan kotiin päätin tehdä toista kautta ja koettaa onneani, josko pähkinälinnulla olisi sama aikataulu kuin minulla.

Ja olihan sillä!  Taas napsahti uusi ekopinna.

Reitinvaihto kannatti.


Metsän reunustamalle tielle kääntyessäni huomasin haavikkoon lentävän jättiläisviherpeipon.Onpas iso!? Mutta mitä: se lennähti puun rungolle kuin tikka!? Sain sen kiikariini, mutta paljainkin silmin saatoin todeta että harmaa-teema jatkuu:  katselin harmaapäätikkaa, lintua, jota en ole koskaan ennen onnistunut havaitsemaan! Wau.  Olisin kyllä tutkaillut sitä kauemminkin, mutta tikka oli toista mieltä ja häipyi paikalta.

Paluureitti oli n 2 km menoreittiä pidempi. Yhteensä pyöräilykilometrejä kertyi siis 42. Pienessä tihkussa minulla oli aikaa laittaa harmaat aivosoluni töihin miettimään mitä tapahtui pyörän istuimen geeli-pehmusteelle? Sitä ei nimittäin ollut satulassani kun palasin tornilta. Etsin sitä kotona siltä varalta että en olisikaan edes laittanut sitä aamulla ahterini alle, mutta en löytänyt pehmustetta mistään. En usko sen pudonneen, koska oli aivan tuliterä, ja tukevasti satulaan istuva. Kummalliselta tuntuu myös ajatus, että joku ulkoilija olisi sen aamulla ominut omaan käyttöönsä.

Ei siis harmainta aavistustakaan, missä peffanpehmuste luurailee.

Mutta pinnasaldoni kasvoi  hienosti

171. mustalintu
172. pähkinänakkeli
173. harmaapäätikka