sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ekopinnapäivä joutsenbongauksella

Perinteinen ystäväni Eijan kanssa pidettävä ekopinnapäivä osui tänä vuonna samaan viikonloppuun Birdlifen järjestämän joutsenbongauksen kanssa. Lauantainen sade siirsi pyöräilyä sunnuntaille.


Mutta onko tämä nyt sitten parempi vaihtoehto?


Jos ei näe valollista  moottoriajoneuvoa, miten sitten pikkiriikkisiä lintuja? 
 

Ei ihme, että lomalentokone joutui odottelemaan tunnin laskeutumista Porin lentokentälle ennen kuin sumuolot edes hieman paranivat.. 

Näkyvyysongelma oli myös vuosi sitten samaan aikaan, tosin toisenlaisesta syystä. Eivätkä tilhet tarvitse pitkää kiitorataa.


Nyt oli sentään lämpötila aamulla  n. 5 astetta plussan puolella.  Metsätiet olivat hieman pehmeitä mutta suhteellisen helppokulkuisia.


Kuunteluksi meni useimmat havainnot. Lähipuista näki tintit, mutta pusikosta lennähtäneet kanalinnut piti vain päätellä teeriksi, koska tällä tienoolla niitä olen ennekin nähnyt. Käpytikasta sain sentään profiilia kuvaan.


Metsäreissun saldo oli mukavat 25 lajia. Sumu ehkä osaltaan myös auttoi, sillä tähänkin pusikkoon oli tipahtanut lehtokurppa, jonka säikäytin lentoon pysäköimällä kulkupelini lähes sen viereen.


Puolentoista tunnin pyöräilyn jälkeen olikin sitten kotona energiatankkauksen aika. Miten voikaan kahvi ja hillovoileivät maistua niin taivaallisilta!

Jatkoin patikoimalla lähimaastossa. Joku muukin oli ollut energiatankkauksella.


Tällä juomalla saa näköjään voimia vähän liikaakin.


Sumun vaikutus yllättäviin havaintoihin alkoi varmistua entisestään, sillä onnistuin tallentamaan metsäkauriin peräpeilin melkein kotipihasta!  Enpä ole moista perää ennen Liikistön metsäpläntiltä löytänyt. - Ja täältäkin nousi lehtokurppa!

Iltapäivällä pyöräilin Vainiolaan laskemaan ne joutsenet.


Homma oli helppo, sillä pellolla oli kaksi laulujoutsenta. Tunnin kaukoputkeilun aikana määrä kasvoi sentään 11:een. Yksikään niistä ei tosin osunut alla olevaan tuhruiseen otokseen.


Kanadanhanhien joukossa ruokaili myös kaksi valkoposkea. Löysin myös sinisuohaukan, ja kanahaukka lensi niin läheltä, että pystyin määrittämään sen nuoreksi linnuksi rinnan pystyraidoituksen perusteella. Hieno havainto oli 15 pulmusen parvi, jota en kyllä olisi pystynyt määrittämään ilman kaukoputkea.

Päivän aikana havaitsin kaikkiaan 39 lajia, mikä on uusi ennätys. Ja voitin Eijan :) Silti puuttumaan jäivät esim. palokärki ja fasaani.

Ja tämä vielä torstaina työpaikan nurmikolla tepsutellut västäräkki.


Lintu vaikutti suhteellisen pirteältä, mutta kiire tulee, jos meinaa etelän-lennolle vielä ehtiä!

Ekopinnasaldoani (170)  koko vuodelta  ei tämän päivän retkeily kasvattanut. Kaipaamiani pyrstötiaisia ei sumukaan eksyttänyt reitilleni.












sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Saapastelua

Ihanan kirpakka sunnuntaiaamusää!  Nyt on aika vaihtaa talvikumit alle. Pakkasastelussa tarvitaan pitoa ja lämpöä.


Tämän sortin nokialaiset ovat kai sentään vielä taatusti kotimaisia?

Aurinko oli vielä nukkumassa. Valonlähteenä vain sähkö..


...tai kuu.


Kävelin Saarenluotoon, paikkaan jostä löysin kaksi viikkoa sitten hippiäisuunilinnun - ja kadotin havaintovihkoni. 


Juopa oli saanut jääriitteen molemmin puolin saareketta.


 Ison joen usvassa uiskenteli sinisorsia.


Saarenluodossa ei näkynyt mitään ihmeempää. Neljä metsäkaurista sentään yllätin pellolta - ja valokuvaajan. Loppusyksy ja talvi ovat siitä kivoja retkeilyaikoja, että jokainen luontohavainto on ikään kuin jotenkin  "painavampi" kuin vilkkaassa kevät-kesä -huumassa.  Närhenkin rääkäisy lämmittää korvaa. Tiaset, keltasirkut, punatulkut, palokärki ja muut talven karaisemat linnut kohoavat arvoon arvaamattomaan etelän tirpusten palattua lämpimään.



Aamureippailun ilostuttamana palailin kotiin päin. Mutta... Mikäs se tuossa puun kolossa pilkottaa?


Havislehtiöni - ja kynäkin tallella! Muistiinpanovälineeni eivät ole kummoiset, mutta kaikella on tunnearvonsa. Ovathan nuo niin monet mielenkiintoiset reissut kanssani vaeltaneet. Kiitos siis  sille kulkijalle, joka oli ne polulta noukkinut!

Uutta ekopinnaa ei nyt tullut, mutta enpä sitä oikeastaan ollut hakemassakaan. Viime perjantaina satuin katsomaan sohvalta sopivasti ulos nähdäkseni kuusessa nakuttavan tikan. Tarkemmin syynättynä se olkin - pohjantikka! Ensimmäinen havainto lajista tänä vuonna. Näinköhän jäi myös viimeiseksi, sillä tikka lähti tovin kuluttua jatkamaan matkaa. Kuva jäi saamatta. 

Pinnatavoitteessani olen päässyt perille, tästä eteenpäin kaikki on bonusta!

170. pohjantikka

maanantai 7. lokakuuta 2013

Eurobirdwatch 2013 ja hippiäisuunilintu!

On se kumma miten piskuinen lintu saa ihmisen rämpimään märässä pusikossa, läpi tuulen ja tuiskun.. No, ei onneksi ollut tuiskua, sadetta eikä tuultakaan, sillä...


...Liikistössä on edelleen huteria puita.


Olin liikkeellä jalan.  Viime vuonna Eurobirdwatch-viikonloppuna satoi koko lokakuun sademäärä yhdellä kertaa, alla kuva vuodelta 2012 ...


...ja 6.10.2013


Koska Saarenluotoonkin pääsi nyt suoraan Pappilanhaasta, mikäs oli aamulla ulkoillessa!


Tästä ei normaalisyksynä pääse yli edes kumisaappailla.


Olin siinä sitten havainnut ja kirjannut ylös siihen mennessä löytämiäni lintuja, kun kiinnitin huomiota jokipusikosta kuuluvaan outoon vienoon linnun lauluun. Nostin kiikarit silmilleni ja ehdin nähdä uunilinnun, jolla oli kaksi siipijuovaa ja huomiota herättävän selkeä silmäkulmajuova! Uusi laiji minulle, sen tiesin jo heti. Siitä pitää saada kuva! Kyllä se oli vaikeaa, mutta sain kuin sankin linnun dokumentoitua!


Hih. Väärä tyyppi.


Käviskö tämä?  Se ainakin nimittäin todistettavasti lauloi kurkkuhöyhenet pörröllään. Kyllä näytti kottarainenkin tosi kirjavalta kirkkaassa auringonvalossa.

No, koska en nähnyt oikeaa tipua paremmin, komppasin sen perässä pitkin pusikkoja. Aamulla muuten kaikki ruohot, vattupuskat ja puitten lehdet olivat märkiä..


Löysin siinä matkan varrelta myös varpuspöllön ja lehtokurpan, tinttejä, rastaita ja punarinnan. Jahtaamani lintu kierteli iloisesti laulellen ympärilläni mutta ei näyttäytynyt enää kunnolla. Ajattelin sitten katsoa kotona Svenssonista, millä uunilintulajilla on näkemäni siipijuovat. Joka tapauksessa tuollaista lintua en ole koskaan nähnyt, se on saletti.

Kotona tutkailin opuksia ja tajusin, että nyt pitää mennä uudelleen.  Pitää kuunnella ääntä ja katsoa vielä tarkemmin siipijuovat. En nimittäin oikein uskonut havaintoani. Laitoin viestiä myös Mäkelän Petterille: olenko tosiaan nähnyt taigauunilinnun? Niitä on ollut liikenteessä.


Olin aivan ihmeissäni kun lintu lauloi edelleen luodon pienen lammen pusikossa. Se lauloi ja lauloi, kuin ihanasta syyspäivästä humaltuneena.  Sain kiikaroida sitä mukavasti ihan läheltä. Selvät juovat siivissä ja päässä. Ja mitä laulun luritusta! Hieno ekoelis!

Vaikka olin ihan  täpinöissäni, tajusin, että pokkarikamerassani on video. Vaikka en saisi kaveria kuvaan, saattaisin saada äänen?

Kotona ähelsimme "teknisen avustajani" kanssa kuvatun videon parissa. Saimme sen näkyviin ja lopulta myös äänen kanssa. Jotenkin onnistuimme laittamaan sen pilvipalvelun kautta Petterille, joka selvitti lajin.

169.  Hippiäisuunilintu!   JEE! JA FANFAARIT!

Äänitteen voi käydä kuuntelemassa
http://www.tarsiger.com/sounds/index.php?lang=fin

Kyllä kannatti kastella vaatteet, kadottaa havisvihko, unohtaa ruokailu ja kärvistellä aviosiipan paheksuvan katseen edessä - pikkiriikkinen lintu vei totaalisesti koko päiväni (ja mies kerkesi haravoida koko tontin) :)  Kiitos taas hänelle, että saan toteuttaa tätä hienoa harrastusta!