keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Sekalaista seurakuntaa

Mainitsin aikaisemmassa kirjoituksessani, että enää ei voi syyttää kuin itseään, jos öisin nukkuu levottomasti. Linnut kun ovat aika lailla vaienneet.

Mutta mitä vielä!!  Kaksi tiltalttia on päättänyt aloittaa uuden tilttauskilpailun ja jankuttanut päivä(ja yö-)tolkulla tajuntaan puskevaa säettään. En yleensä linnunlauluun kyllästy, mutta nyt on ollut lähellä. Vaikutusta korostaa se, että varsinaiset laululinnut ovat hiljentyneet, joten til-talt-til-talttelu kaikuu ainoana reviiriääntelynä nukkujan uniin. No, onneksi se ajallaan loppuu!


Linturintamalla on muuten ollut kyllä aika hiljaista.  Muutamia kivoja havaintoja on sentään tippunut.


Esim. peltosirkku on aina kiva nähdä ihan kunnolla.  Tämä koiras lauleli pitkään Ulvilan Vainiolassa samassa paikassa. Löysikö rouvaa, en tiedä.


Hemppopari sen sijaan löysi toisensa ja teki pesän työpaikkani piskuiseen tuijaan aivan sisäänkäynnin vieressä.


 Emo odottelee katolla, että häiritsijä poistuisi.



Tiistai-iltana löysin pyöräillessäni pikkulepinkäisen pokkarietäisyydeltä, mikä tuntui tosi mukavalta, kun aikaisempaa kevään ainoaa havaintoa tehdessäni kamera ei poikkeuksellisesti juuri silloin ollutkaan mukana.

 

Tarkemmin seurattuani huomasin, että koiras ruokki tässä risukasassa kahta lentokykyistä poikasta! .


Erisorttista linnunpoikaa on liikuskellut myös pihallani. Tänään katselin nuorta punalakkista käpytikkaa, joka tutkiskeli kuusamaamme, rännissä kylpeviä talitinttejä, ruusuorapihlajasta evästä hakevia sinitiaisia ja hyöntesijahdissa olevia sieppoja. Myös nuoria punarintoja ja mustarastaita pomppi nurmikolla. Peippoja parveili toista kymmentä ja onnettomat räkätinpojat lentelivät holtittomasti ikkunoihin. Näkyi rastaille maistuvan raa´atkin viinimarjat.



Uuden ekopinnan (161.) sain viime viikolla pähkinähakista, joka äänteli aamulla metsikössä. Iltasella se myös näyttäytyi.