sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannuspinnoja, 23. kesäkuuta

Tänään ohjelmassa on viisi retkipaikkaa. Aikaa 24 h ja lintulajien laskeminen. Etupiha, takapiha, naapurin puoleinen piha, eteläpiha - ja katto.  Mitenkähän urakasta selviän? Pakko kuitenkin osallistua sillä tällä "lintuystäväni" Eijan kanssa käydyllä tiukalla kisalla on jo kuuden vuoden perinne.

Oikeastaan kisa ei ole tiukka, sillä Eija voittaa taas. Siihen on näkemykseni mukaan kolme syytä:

1)  Eijan piha on isompi 2) Eijan pihaa eivät ympäröi näkymäesteenä satavuotiaat kuuset  3) Eijan pihassa ei tarvitse väistellä kaatuvia puita

- eikä pitää päätä kenossa kiikaroidessa pääskyjä siitä suppeasta taivasnäkymästä, joka pihastamme aukeaa. Ehkä hieman hyötyä saattaa nyt olla joulu-Tapanin raivaamasta muutaman kuusen kokoisesta uudesta aukosta länsitaivaalle. Siitä voisi hyvällä tuurilla havaita vaikkapa kiljukotkan... Tosin en sitä tunnistaisi..

Mutta hei - en ole ennen huomannut pyytää muinaismuistoalueen henkiä avuksi! "Anna aave apuja, heitä haamu haviksia!"

Ja tässä:

Klo 00.01 Lehtokurpan lento on ajallaan. Samoin juhannuksen viettäjien karaoke.

Klo 00.45 Punarinta aloittaa toisen pesinnän kunniaksi reviirilaulunsa. Minä aloitan unilajit.

Klo 05.30 Ulkona +9 asteessa listaan nopeasti äänet ja näköhavainnot:

peippo, räkättirastas, tiltaltti, tervapääsky, varis, sepelkyyhky, viherpeippo,fasaani, kalalokki, talitiainen, mustapääkerttu, naakka, mustarastas, vihervarpunen, harakka, punakylkirastas, kirjosieppo, lehtokerttu, käpytikka, hippiäinen. pajulintu, sinitiainen,pensaskerttu ja laulurastas.
 
Vain kirjosiepot ruokkivat enää jälkikasvuaan pönttöihin. Tässä asuu yksinhuoltajaäiti, kun herralla on naapurissa toinen vaimo, jota on päättänyt avustaa pesueen kasvattamisessa. Pihan etupuolen pönttöön on lisäksi asettunut yksi pari, joten kyllä tältä tontilta lähtee mukavasti uusia sieppoja maailmalle! En saanut siepponaaraasta kuvaa, kun en raaskinnut häiritä, oli jo niin tohkeissaan moisesta uteliaisuudesta muutenkin.





Klo 6.35 takaisin unten maille!  Löydän uni-Norjassa isopulmusen ja vihersiipitalitiaisen, joita lintukirjanikaan ei tunne!

klo 8.30 tulee Eijalta viesti: 33 kasassa, mm. nokkavarpuspari! Ja minulla siis 26. Kokemuksesta kyllä tiedän, että enää tähän aikaan ei juuri uusia pinnoja heru. Mutta mitäs menin välillä nukkumaan!

Klo 8.45 Joku aloittaa maansiirtötyöt! Siinä meni loputkin äänihavistoiveet!

klo 10.15 +17 astetta, pilvistä, itikoita!  Sentään pyrähtää västäräkki pihan yli ja taivaalla liitelee räystäspääsky.

klo 10.40 Harmaalokki lentää lonksuttaa pohjoiseen päin.

Tässä välissä käyn pyöräilemässä sillä iltapäiväksi on povattu sadetta. Sitten kaivurikin on lopettanut, joten grillauksen lomassa kuuntelen ja katselen taas sivusilmällä/korvalla.Uusia lintulajeja ei kuitenkaan tule. Ruokailun jälkeen on mukava asettautua pitkäkseen nurmikolle ja säästellä niskojaan taivaalle tiirailemisessa. Ja kas:
klo 15.30 kolme kurkea ottaa korkeutta - ensi kerta kun havaitsen juhannuksena kurjen pihastani!


Linnut alkavat vähetä tai siis uusia ei enää tule?  Otan esille viimeisen oljenkorren ja päätän kiivetä katolle.  Ylimmäisellä tikaksen askelmalla korkean paikan kammo kääntää kuitenkin takaisin - vai oliko se järjen häivähdys tässä muuten niin pöllömäisessä touhussa?

Klo 16.25 naurulokki löytyy taivaalta ahkeran työn tuloksena. Menen sisälle odottamaan sadetta. Sitä ei sitten koko iltana kuitenkaan tule, kuten ei varmaan enää uusia juhannuspinnojakaan.

Klo 23.00 TV:n ääreen nukahtamisen jälkeen käyn vielä parvekkeella kuuntelemassa ja saan kuin saankin satakielen voimakkaan laulunpätkän kuulumaan nuorison juhlintaäänien takaa!

Pinnoja yhteensä 32. Se on kelpo tulos, sillä yli 33:n en ole vielä kertaakaan päässyt. 
Ja Eijan pinnat? No, sellaiset 42. Siihen pihaan ilmeisesti tavanomainen määrä - eikä edes muinashenkien tukea... Onnittelut taas kerran!


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Villejä lupiineja


Näyttää siltä, että lupiinisota on hävitty. Tonttimme tien penkan olen onnistunut pitämään jokavuotisen kitkennän ansiosta ilman näitä Suomen luontoon kuulumattomia kukkia, mutta jo metsikön takana rehottaa tuleva lupiininiitty.



On kyllä kieltämättä todettava, että koiranputkella harsotettuna tällainen tienvierusnäkymä on kaunis. Valitettavasti, sillä niittokoneen kiltit kuljettajat jättävät joskus lupiinit kukkimaan muiden joutuessa armotta giljotiiniin.

Ei muuten löytynyt rääkkää tältäkään suunnalta.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Singer soikoon!


Sunnuntai-illaksi oli povattu sadetta, joten ei kun menoksi heti aamukahvin jälkeen!


Ensimmäinen lauluvirtuoosi - viitakerttunen - luritteli tässä pusikossa, vaikka kello oli jo 10.30. Yön laulaja ei ole vissiin löytänyt vielä kumppania kun pitää päivälläkin houkutussäkeitä punoa. 


Ihanat joutomaat! Vasemmalta kuului kultarinta, lehtokerttu, pensaskerttu, mustapääkerttu, punakylkirastas...  Oikealla rätisi ja vihelteli ruokokerttunen. Älkää hyvät ihmiset "siistikö" näitä pusikkoja!

Sama pyyntö tähän. Tontti näkyy olevan myytävänä, joten ensi vuonna ei ehkä ole enää asiaa alueelle. Mutta mitä kummaa? Ompelukone raksuttaa edelleen?  Viitasirkkalinnullakin on siis rakkaushuolia, koska keskipäivälläkin pitää tikata. Se oli äänessä samassa pusikossa jo toukokuussa. Koska en hoksannut ottaa videota, saatte kuunnella singeriä alla olevasta hienosta youtube-nauhoitteesta.  On se vaan kumma lintu! Näin näkyvällä paikalla lintua harvoin saa ihailla, yleensä vain ääni kuuluu pusikosta hyttysten seasta.
 
 

  Sirkkalintujen löytäminen on minulle yksi kesän kohokohdista! Raksuttajat kun voivat putkahtaa ihan mihin vain, eivätkä yleensä sinne, missä edellisenä vuonna olivat  - Toukarin yölintuparatiisia lukuun  ottamatta.

Edelleen rääkkä hakusessa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Rääkkäjahdissa 15.6.

Miten voi niinkin kummallisesta asiasta kuin ruisrääkän äänestä tulla pakkomielle? Olen nimittäin yrittänyt löytää moisen narisuttajan kotikontuvilta, mutta huonolla menestyksellä. Käy niin kuin usein lintuharrastajalle: olet väärässä paikassa väärään aikaan. Sisu ei antaisi periksi polkea naapuripitäjän taatulle rääkkäruohikolle - onhan mokoma salahiippari aina ennenkin kotipitäjästäni löytynyt!

Niinpä ainoa suunta, jossa naapuripitäjä ei tule aivan heti vastaan, on kohti Tamperetta.  Jospa Leineperissä joku ruislintu ääntelehtisi rakkaustuskissaan?

No, kävi sitten niin, että en malttanut odottaa tarpeeksi myöhään, ja jo kello 20 olin polkaissut Leineperin ruukille. Rääkät olivat hiljaa - jos yleensä olivat siellä lainkaan. Koskella ei keikutellut myöskään virtavästäräkkiä, mutta peltosirkun säe on aina mukava kuulla. Ja kesäinen maaseutu on kaunis!

Päätin sitten vielä kiepsaista Harjunpään kautta takaisin kotiin.Ainoa mielenkiintoisempi otus jonka kohtasin oli tämä nosturiin kiivennyt puumanalle. Miten lie rääkkynyt sinne joutuessaan?


Ensimmäinen luku